Lämpötila 14,5 °C; paine 1009,6 hPa; kosteus 93 %; itätuulta 3 m/s; melkein pilvistä (7/8).Jälkeä ajaessa ukkosta, mutta poutaa.

Jäljen pituus n. 500 metriä, ikä 45 minuuttia. Kulmat oikea, oikea, vasen, vasen, keppejä 6.

Metsä oli litimärkä, jälkeä tehdessä ei satanut, mutta jäljen vanhetessa satoi melkein koko ajan. En uskaltanut vanhettaa sitten sen enempää kun tähän asti kaikki Huiman sadekelin jäljet ovat menneet pieleen.

Jäljelle lähetys tieltä, matkaa n. 10 metriä. Huima pyyhälsi ensin ohi, mutta korjasi nopeasti jäljelle. Ekalla kulmalla pyörähti taas täyden ympyrän, mutta löysi kumminkin uuden suunnan hyvin. Muut kulmat menivät paremmin, kaksi sujuvasti ja kolmas ensin vastakkaiseen suuntaan lähtien.

Kaksi keppiä keskivaiheilla jäi löytymättä, toisen se kyllä merkkasi, mutta kun en ollut varma haistoiko se kepin vai muutaman metrin päässä olevan merkin, niin jatkettiin varmuuden vuoksi matkaa. Viimeisen merkin se merkkasi ainakin, mutta haisteli sillä kohden  selvästi ilmaa.

Alkupuolella nenään tuli ilmasta myös luultavasti jonkun eläimen haju. Käskin sitten vaan Huimaa uudelleen jäljelle, ja väärä haju unohtui. Vähän oli muutenkin keskittymishäiriöitä, eikä meno ollut ihan hirveän innokasta. Sadekelin jäljeksi (ja näillä harjoitusmäärillä!) meni silti kyllä tosi hyvin!