Tänään on sitten ulvottu ensimmäisen kerran. Saas nähdä tuleeko tavaksi, Huima kun ei onneksi ulvo kuin unissaan. Jätin pennun yksin häkkiin sillä välin kun oltiin Huiman kanssa metsikössä, ja sehän ei tietenkään pikkuista miellyttänyt. Konsertti alkoi ensin ulinalla ja haukkumisella, ja jonkun ajan päästä yltyi vienoksi ulvonnaksi.

Aamupäivänokosten jälkeen lähdettiin haistelemaan lehmiä. Kovin lähelle Tomera ei uskaltautunut, vaikka lehmät makoilivatkin ihan paikallaan. Nenä sen sijaan kävi kovin, koko kuono väpätti kun Tomppa ryysti ilmaa. Kiintoisia eläimiä, häntäkin vähän laski normaalista sojotus-asennosta niitä ihmetellessä.

Siitä sitten jatkettiin suoraan city-kävelylle. Ei menty ihan pääkadulle saakka, kun oltiin ensimmäistä kertaa suuren suuressa Hyvinkään metropolissa. Sitä toiseksi vilkkainta katua sitten pisteltiin muutama sata metriä, ja sen aikana tapahtuikin yhtä ja toista. Rekkoja suhati ohitse neljä, joista yksi piti helvetillistä ääntä jarruttaessa. Se sama rekka sitten jäi vielä meidän eteen peruuttelemaan niin että jouduttiin odottamaan pakokaasupilvessä ihan auton vieressä. Emäntä taisi kärsiä rekan pitämästä metelistä enemmän kuin pentu.

Ihastuneita täti-ihmisiä tuli vastaan pari kappaletta, ja tottahan Tomppa oli pari silitystä ansainnutkin. Onneksi ei purrut kumpaakaan. Avonainen eläinkaupan ovi houkutti kovasti, sieltä mahtoi leijailla pennun nenään ihanat tuoksut. Samoin kahvilan ovi, ja bingohallin ovi...  Välillä päästiin kävelemään oikein sujuvastikin, ihan kuin oltaisiin enemmänkin harjoiteltu. No, Huiman mukana olo varmaan edesauttoi pennun menoa. Pyöräilijöitä Tomera ei noteerannut tällä reissulla enää ollenkaan, vaikka menivät ihan läheltä ohi.

Sitten tapahtuikin ihan kamalia. Ohitse pyyhälsi parin metrin päästä kaksi paloautoa ja ambulanssi sireenit ulvoen. Juuri kun huokaisin ensimmäisen mentyä ohi, niitä tuli lisää. Molemmilta koirilta menivät korvat linttaan, mutta kun satuin vielä juuri olemaan tarjoamassa niille pikkuisen huikopalaa, niin eipä sitä sen kummemmin ehtinyt mokomiin mölyäjiin huomiota kiinnittämään. Tomera siis kerjäsi häntä heiluen namia siinä infernaalisessa metelissä =:-O

Makuaistipuolella tapahtunutta: Joinain päivinä olen antanut Tompalle yhden nappula-aterian tilalle raakaa. Testattuja herkkuja on ainakin siivet, maksa, kasvissose, naudanmaha ja lohi. Kaikki maistuu, eikä Tomppa-raasu ikinä saa ruoasta tarpeekseen. Onneksi itsehillintää on sentään sen verran – vaikka pentu onkin nälkäkuoleman partaalla jatkuvasti – että ainakin namitarjoilun aikana maltetaan jo vähän istahtaakin.