Noniin, Huima ratkaisi asuntoasiansa eilen ihan itse, ja tänäänkin se on pysynyt päätöksessään asua itsenäisesti. Yön se kävi sentään nukkumassa turvassa kainalossa. Eilen kun komesin pentua, löysin Huiman auton takaluukun edestä istumasta. Avasin sille luukun, ja sen jälkeen sitä ei näkynytkään koko päivänä. Tänään on kuuma päivä, mutta sinne se taas meni pötköttämään omaan lukaaliinsa. Kurja juttu kun Huimaa selvästi ahdistaa ihan kauheasti jos joudun komentamaan pentua. Luulisin että se tajuaa ainakin kauempana ollessa, että käskytys ei koske sitä, mutta kovin voimakkaasti se silti reagoi :-(

Illalla Huima olikin aika iloisella tuulella hyvin nukutun päivän jälkeen, kun käytiin pumppiksella moikkaamassa Rudya. Pentu pääsi aluksi myös tutustumaan Rudyyn, ja alun varovaisuuden jälkeen se aika nopeasti uskalsi lähestyä. Jopa Huima leikki todistettavasti vähän aikaa:




Rudyn kanssakin uskallettiin vähän kokeilla josko sen saisi leikkimään:


Isojen koirien kanssa tehtiin puolentoistatunnin lenkki, ja kyllä oli Huima puhki jo puolivälissä! Lenkkimaasto oli niin kuivaa että yhtään ei päässyt edes viilentymään välillä. Vaan hyvää teki varmaan Huiman rasittuneille hermoille : )

Kotiin tultua pentu lähti kiivaasti jäljestämään pitkin meidän pihatietä. Naureskelin mielessäni, että sehän ihan kuin jäljestäisi jo riistaa, hehheh. Ja sitten huomasinkin hajun lähteen naapuripihalla – pupuhan se siellä  =:-O Selvästi jäniskoiran ainesta tässä meidän Tomerassa. Huima-dementikkomummu ei huomannut hajua eikä hajun lähdettä.

Yksi emännän hermoja kiristävä asia on Tomeralle iskevä kakkahätä. Se tulee ihan yllättäen, ja silloin pieni koira pinkoo täyttä vauhtia pitkälle metsään. Hyvähän se on että ei pihalle tehdä, mutta kun pitäisi myös oppia, että ilman lupaa ei pihasta lähdetä. Asian toimittamiseen menee myös aina niin kauan aikaa, että kohta pitää hommata emännälle nitropurkki kakkahätäkohtauksia varten.

Eilis-illan päätteeksi Tomeralle tuli taas ihan kamala iltavilli, semmoinen minkä kourissa juoksennellaan seiniä päin. Kohtaukset tulevat aina kun väsyttää vähän liikaa. Onneksi vierihoito auttaa hyvin – vähän aikaa kun rimpuillaan sylissä, kierrokset laskevat ja sitten voi rauhoittua nukkumaan. Viime yö menikin ihan loistavasti, kertaakaan ei kukaan herännyt, ja nukuttiin pitkään. Aamupissojen jälkeen mentiin vielä koko konkkaronkka vähäksi aikaa nukkumaan – jos tässä nyt meidän vanhusten hermotkin kestäisivät vähän paremmin kun ollaan levätty kunnolla  :o)