Huima tykkää pennusta jo kovin, ja osaa myös sanoa sille painavan sanansa silloin kun tarvitsee. Liioista leikkiyrityksistä se ei kyllä vieläkään ala ärhennellä, vaan koittaa vaan liueta paikalta – tai jos se ei onnistu, ottaa pentua kurkusta kiinni ja painaa tenavan selälleen. Se taasen ei auta leikkihalujen laannuttamiseksi ollenkaan, onpahan kivaa vaan. Ylös päästyä Tomppa voi hyökätä taas entistä kovemmalla tarmolla mummuparan kimppuun.
Viikon aikana opittuja asioita on luiden kätkeminen (aika naurettavaa hommaa, mutta Tomppa on omasta mielestään tosi taitava kätköpaikan etsijä), ruoan odottaminen istuen kontaktissa, ja vetoleikkien leikkiminen Huiman kanssa. Myyrästäjänä Tomera näyttää olevan jo mestariluokkaa (tosin epäilen että heti matolääkkeen antamisen jälkeen syödyn myyrän oli kyllä tarjoillut mummukoira).
Treenirintamalla on ollut aika hiljaista. Huiman kanssa on pitänyt loman aikana ehtiä jäljellekin, mutta eipä vaan. Hiukan ollaan otettu jotain tokojuttuja kuitenkin, ja näyttää että kaukot ja tunnarit alkavat olla paranemaan päin. Tompan kanssa ollaan joka päivä tehty sentään edes jotain pientä. Muutaman kerran se on päässyt ruutuun syömään nappulansa, vähän ollaan otettu istumista ja maahanmenoa, ja kaukojen maa-istu -liikerataa. Naksuttelu on edelleen ehdollistamisvaiheessa, tuntuu olevan tiukassa tuo makupalan ja naksauksen yhdistäminen. Jälkiä ollaan tehty viikon sisään kolme, yksi puiston nurmikolle, yksi jalkapallokentän nurmelle, ja yksi takapihalle. Askeleiden väli on jo lähellä normaalia, ja nami jokaisella askelella. Pituutta on ollut kymmenisen metriä. Helppoa ja kivaa hommaa, sanoo Tomera.
Nukarinkosken pauhua ihmettelemässä (oli muuten tosi hieno paikka):
Sudenmulkkauksessa retkellä, ensin juostiin ja painittiin, ja sitten Huima sai hepulin:
Tämmöinenkin ihme nähtiin, pahasti epämuodostunut pystykorva:
Kommentit