Eilen telkusta tuli ohjelmaa Raattamasta, ja eiköhän siellä Tompan Unni-iskäkin mahtanut vilahtaa. Kovin tarkkaan Tomera katseli, ja kuunteli pää kallellaan koiranhaukkua. Tomppaa miellyttävät kyllä sellaisetkin ohjelmat, joissa iskä ei esiinny – en muista että Huima olisi ikinä pentunakaan noin paljon ollut kiinnostunut telkkarista.
Isoja koiria on nähty aika paljon, ja ekoissa tokotreeneissäkin käyty. Pentu pääsi Huiman jälkeen itsekin vähän kentälle leikkimään ja touhuamaan, ja lisäksi tavattiin Vinka ja Nova, jotka vähän pelottivat, ja kovin kiinnostivat. Onneksi Tomera on ahne ja kova leikkimään, koska näköjään myös kentän hajumaailma kiinnosti kovin. Josko sen saisi vaikka alusta saakka pitämään vähän parempaa kontaktia kuin mummunsa.
Huiman kanssa otettiin suora luoksetulo, kaukoja, metallinoutoa, ja liikkeestä istumista. Lopuksi ruutu niin, että palkka vietiin sinne ensin yhdessä. Siihen nähden että emäntä oli hitaalla, ja Huimakin varmaan aika väsyksissä, meni ihan hyvin. Istumiset olivat hitaita, pitäisi vähän alkaa panostamaan niihinkin.
Mökilläkin ehdittiin taas olla jokunen päivä. Kyllä siellä on helppoa pennun kanssa, se pysyy näköjään oikein hyvin pihalla kun Huimakaan ei lähde mihinkään. Yhden kerran se katosi metsään, ja kun kuvittelin että se teki taas kakka-katoamisen, niin en huolestunut. Kun sitä ei alkanutkaan kuulua takaisin, laitoin Huiman etsintähommiin, ja se löysikin pennun nopeasti syvästä kivenkolosta, josta en itse olisi sitä ikinä löytänyt. Siellä se pisteli menemään hyvällä halulla pilaantuneita silakkarullia, olisiko joku toinen peto ne sinne varastoinut. Sen jälkeen sainkin houkutella pentua porosalamilla aina kun kuljettiin tietä pitkin sen kohdan ohi. Muisti on näköjään hyvä, ainakin mitä ruoka-asioihin tulee.
Maanantaina Leimu kävi katsastamassa pennun. Ensi kohtaaminen oli vähän epäonnistunut kun Leimu oli juuri aikeissa alkaa asioilleen, kun Tomppa tuli ja löi sitä tassulla päähän. Ärähdyshän siitä tuli – ja uskomatonta mutta totta, Huima tuli heti väliin kertomaan Leimulle että hänen pentuansa ei noin rumasti komenneta. No, kankeasta alusta huolimatta Leimu leikki pian pennun kanssa tosi nätisti, ja selvästi varoi olemasta liian raju. Leimun lisäksi Tomera sai tuntumaa lapsiin, kun Veikka oli mukana. Välillä sapelihammastiikeri pelotti Veikkaa, ja sai Veikan hiukan korottamaan ääntä. Tomerasta siinä ei näyttänyt olevan mitään ihmeellistä.
Leimuun tutustumassa, ensin varovaisesti...
Ja sitten vähän reippaammalla otteella:
Vammalassa käytiin kaupunkikävelyllä pariin otteeseen. Hiukan Tomppaa hirvitti kun käveltiin torin ohi juuri kun myyjät olivat pakkaamassa kojujaan. Onneksi Huima oli mukana näyttämässä esimerkkiä city-kävelyistä. Rollaattoriin Tomera tutustui myös, kera parin vanhuksen. Eipä hetkauttanut suuntaan eikä toiseen.
Epäonnistuneen Lily-siskon tapaamisen jälkeen vähän arvelutti kun eilen päästiin tapaamaan Tilhku- ja Siiri-siskoja. Miitinki onnistui kumminkin yli odotusten, kun siskot eivät olleetkaan ihan mitään eilisen teeren tyttöjä. Varsinkin Tilhku antoi Tompalle samalla mitalla takaisin, ellei vähän enemmänkin. Siiri ymmärsi olla ulisematta kun joutui Tomeran alle, eikä provosoinut pikku-petoa. Suvi oli älynnyt ottaa vesipullon mukaan, ja pari ruiskausta Tomera sai naamalleen. Kivaa oli, ja parin tunnin riehumisen jälkeen väsytti sopivasti.
Tomppa ja Siiri:
Tilhku ja Tomppa:
Pentuvatsojen esittelyä ala Tomera ja Tilhku:
Kaikki kolme samalla "kepillä":
Tomera - söpö kuin mikä:
Hukkaa piti välillä keskittyä mielistelemään:
Kummalla on pidempi kieli?
Illalla Tomppa pääsi ekaa kertaa tarhaan Huiman kanssa. Hyvin taisi mennä, näytti sille että Huima oli omalla orrellaan turvassa, ja Tomera nukkui kopissa. Muutaman tunnin lepäämisen jälkeen kaksikko pääsikin vielä illalla vesikoira-Tepon kanssa Usmiin. Ensin pentukin pääsi vähän katselemaan Tepon uinti-näytöstä, ja sitten pentu pakattiin autoon ja lähdettiin isojen koirien kanssa lenkille.
Treenipuolella ei ole kauheasti tapahtunut, Huiman kanssa ei olla tehty mitään, Tompan kanssa vähän istumista, maahanmenoa ja eka ruututreeni. Nopeasti se ymmärtää mitä siltä halutaan, heitettyjen juustojen paikantamisessa sen sijaan on vielä parantamisen varaa : ) Tänään tein sille myös ensimmäisen makkarajäljen nurmikolle, muutama metri mittaa, askelet peräkkäin, ja joka askeleelle juustonpalanen. Olisi varmaan pitänyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan aloittaa makkararuudusta, mutta kun emäntä on niin laiska, niin ei voi mitään. Muutama ensimmäinen askel meni ihan kuutamolla, mutta puolivälistä loppuun meni ihan sutjakasti.
Huima alkaa hyväksyä sen tosiasian, että mieliharmi on tullut jäädäkseen. Muutaman kerran se on leikkinyt pennun kanssa jo ihan kunnolla, ja nyt se tuntuu jo tietävän, että omia ruokia ja luita saa pennulta vapaasti puolustaa. Enää se näyttää ahdistuneelle hyvin harvoin. Meillä taitaa olla lauma muodostumassa :o)
Hyökkäys mummun kimppuun...
Ja kellistys:
Mummu sanoo sanasensa:
Kommentit