Nyt on päästy Tomeran kanssa retkeilemään jo ilman mummun tukea ja turvaa, ja hyvin sujui! Aluksi käytiin Hyyppärässä kiertämässä heppalenkki – ensin kentän ohi, jonka reunalla ihasteltiin läheltä pyyhkäiseviä heppoja ratsastajineen, ja sitten laitumen ja matonpesupaikan kautta autolle. Matonpesijät olivat edelleen vähän arveluttavia, tosin tällä kertaa niitä olikin paljon enemmän. Häntä laski vähän alemmas, ja niitä piti jäädä turvallisen välimatkan päästä katselemaan vähän pidemmäksikin aikaa.

Sitten mentiin kaupunkiin, vaikka pentu ei olisi millään enää halunnutkaan tulla autoon. Ihmekös tuo, kun autossa tulee muutenkin paha olo, ja nyt ilma oli vielä tosi kuuma. Kaupungilla tehtiin pieni lenkki samalla tien pätkällä kuin viimeksikin. Puiston puoli tiestä meni vähän tahmeasti kävellen, ja tuulessa lepattava ja räpättävä muovinauha pelotti. Sitten palattiin toista puolta katua takaisin päin, ja johan oli kaikkea mielenkiintoista tutkittavaa matkan varrella. Selvästi oli kivaa tutkimusmatkailla, eikä näyttänyt mikään pelottavan. Ohi huristeli polkupyöriä, joita ei edes noteerattu, sekä lastenrattaita, jotka kiinnostivat vähän enemmän.

Illalla pentu pääsi toista kertaa ihan oikealle metsälenkille, kun käytiin kiertämässä Kaksoslammin lenkki. Matkaa kertyi kolmisen kilometriä, josta osan matkaa Tomppa kulki kyydissä, kun emännän omaatuntoa alkoi painaa pennun saama liika urheiluannostus. Virta olisi pienellä kyllä riittänyt, mutta siitä huolimatta se päätyi nolosti sylikoiraksi. Huima on ollut melkein joka kerran hihnassa silloin kun pentu on mukana, se kun tapaa lähteä vähän liian kauaksi, ja pelkään että se opettaisi pennulle pahoja tapoja ja eksyttäisikin sen vielä hyvässä lykyssä. Onneksi Huima pysyy kuitenkin hyvin omalla pihalla, joten pentukin on siinä suhteessa aika hyvällä mallilla. Kun Tomera lähtee metsän puolelle vessaan (mikä on siis Huimalta kiellettyä ilman lupaa), Huima tulee syyttävän näköisenä kantelemaan, että taas se pentu otti ja lähti.

Opittua: viinimarjojen ja karviaisten syöminen suoraan puskista, kuraojassa läträäminen.
Muuta: 

• Aamulla tavattu päästäinen Tompan suusta, ei hajua miten se on sinne joutunut.
  
• Yövalvomiset ei näemmä lopu, onneksi sentään pahin lakananrepimis- ja
  nenänpuremis -innostus on laantunut.
• Tänään oli ensimmäinen onnistunut yksinoloharjoitus, kun pentu oli tunnin poissaolon jälkeen kotiin palatessa hipi-hiljaa. Huiman kanssa kaksin tarhassa olo sujuu edelleen kerrassaan loistavasti.
  
• Sohvassa on hampaanjäljet, toivottavasti isäntä ei ihan heti huomaa... Parketissa taitaa olla muutama uusi naarmu.
  
• Naapureiden kanssa pitää jäädä joka kerta ohi mennessä juttelemaan kun pentu on niin ihku, tähän saakka on selvitty tervehtimällä. Tässähän pitää alkaa vielä sosiaaliseksikin ;-)

Harrastusrintamalla tapahtunutta: Pihalle tehty jälki, jota ei sitten kumminkaan ajettu kun murkkuarmeijat olivat vallanneet Natural menut. Muutama istu-maa -liikerata, ja päivän mittaan aina jokunen kontakti. Yhtenä päivänä käytiin Sveitsin kentällä juoksemassa pari kertaa ruutuun ja leikkimässä, kotona opeteltiin naksuttelemalla antamaan tassua.

Kännykamera pääsee vihdoin käyttöön, se kun on aina tarpeen tullen saatavilla:

Vaantaanjoen lenkkiin tutustumassa, ja kylläpä siellä olikin nättiä! Pentu eksyi välillä pitkään heinikkoon, välillä sen olisi tehnyt mieli seurailla Huimaa, mutta onneksi piti aika hyvin silmällä myös emäntää.


Myyränkaivuun oppitunti.


Tuonne se mummu meni, pitäisiköhän se mennä pelastamaan ennen kuin virta vie?


Kaksi väsynyttä auringonpalvojaa. Huomaa koiranpentuja ällöävä isäntä ;o)