Tuorein havainto: 24.8.2008 14:00
Lämpötila 15,6 °C; paine 1009,4 hPa; kosteus 73 %; pohjoistuulta 3 m/s; tunnin sadekertymä 0 mm; melkein pilvistä (7/8).

Huima:
Jäljen pituus n. 400 metriä, ikä puoli tuntia. Keppejä kuusi, kulmat oikea, oikea, vasen. Jäljen teon jälkeen tihutti hiukan vettä, metsässä ilma oli ihan tyyni. Kepit olivat tavallista pienempiä, ja aika vähän aikaa hajustuneita.

Kyllä tuli vähän huono omatunto kun Huiman kanssa ei olla ehditty jäljelle, niin paljon se ilahtui kun kaivelin vaijeria auton perästä. Lähetin sen tänään jäljelle vähän pidemmältä kuin muistaakseni kertaakaan ennen; matkaa jäljelle tuli reilu 15 metriä. Huima eteni hyvin suoraan, löysi jäljen heti, ja lähti etenemään oikeaan suuntaan. Superhieno jana!

Huima jäljesti suht tarkkaan, tosin kelikin taisi olla aika ideaali. Ekan kulman ympäri se pyörähti ison puoliympyrän, mutta löysi enempiä kiertelemättä jäljen uudelleen. Toinen kulma meni jo vähän paremmin, ja kolmas enää pienellä koukkauksella. Jonkun kerran se siirtyi luultavasti jäljeltä vähän sivuun, ja kaksi keppiä jäi löytymättä. Polunylitys meni sujuvasti.

Tomera:
Tomera pääsi tänään ensimmäistä kertaa metsään jäljelle. Maasto oli aika helppoa sammalpohjaa. Tänään luovuttiin vauvajäljistä: jäljen pituus oli n. 40 metriä, ikää puoli tuntia, ja tyhjiä askelia välissä vaihdellen yksi, kaksi tai kolme perättäistä.

Jäljelle tultiin suoraan sivulta, ja Tomera löysi jäljen heti sen suurempia osoittelematta, sekä tiesi selvästi jo ennen jäljen löytymistä että mitä varten siellä metsässä ollaan. Suurin osa froliceista tuli syötyä, pari kertaa näin sen haistelevan sammaleeseen painuneen tyhjän askelen huolellisesti päästä päähän. Taitava pikkukoira!

Kerran Tomera nosti nenänsä hetkiseksi, mutta muuten se jäljesti koko matkan keskittyneesti, rauhallisesti, ja nenä hyvin maassa. Tyhjien askelten yli se meni ehkä vähän nopeammin, mutta haisteli ne kuitenkin. Yhtään ei pyöriskelty eikä koitettu lähteä takaisinpäin. Lopussa oli odottamassa pieni purkillinen kalaa ja riisiä.

Jäljestyshomma oli nyt natiaisesta niin huippua, että syönnin päälle se olisi väkisin tahtonut jatkaa jälkeä eteenpäin, tai edes taaksepäin, eikä ei oikein malttanut edes leikkiä kun olisi ollut tärkeämpääkin tekemistä. Siirryttiin sitten vähän kauemmas jäljestä, ja heittelin Tompalle  yhtä Huimalta jäänyttä keppiä, vaihtaen sen aina tilaisuuden tullen makkaraan.

Autolle palatessa Tomera bongasi vielä Huimalle tehdyn jäljen – sitä se sitten juoksi aika pitkän matkaa eteenpäin ihan suoraan jäljen päällä :-O   Lopuksi käytiin vielä kiertämässä Rutikka, ja edelleen Tomera eteni nenä maassa – olisiko haistellut edellä menneiden spanielinulkoiluttajien jälkiä. Tomera on tainnut löytää nenänsä :o)

Tässä vaiheessa pitää varmaan pistää jäitä hattuun ettei aleta ahnehtia liikoja, kun toinen on kuitenkin ihan napero. Mutta nyt kun tuo sintti meni metsässäkin noin hyvin, niin siellä voidaan käydä jatkossakin. Sittenpä Huimakin pääsee huvittelemaan jäljelle useammin.

Seuraavan kerran plaani on, että tyhjiä saa olla edelleen satunnaisesti ja satunnaisia määriä siellä täällä, eikä loppupalkkaa ollenkaan ettei Tomera ala suotta kiirehtiä sinne. Motivaatiota näköjään on riittämiin muutenkin. Keppien kanssa voidaan edelleen leikkiä erikseen jäljen päätteeksi.