Tänään oli 16 viikon rokotukset, ja sopivalla ajoituksella eilen iski myös silmätulehdus. Mukava pentu kun tällä lailla säästää emännän lompakkoa! Tippoja pitää laittaa silmiin kahden viikon ajan aamuin illoin – huhhuh, mikä homma!

Painoa oli kertynyt 9, 4 kiloa, eli kilon verran enemmän kuin Huimalla samassa iässä. Tomera oli tosi reipas potilas, se vaan tutki kiinnostuneena pumpulia, purkkeja ja hoitajan taskussa olevia kyniä samalla kun silmiin laitettiin tippoja ja häikäistiin lampulla. Rokotusta se ei huomannut ollenkaan. Operaation jälkeen se jäi tyytyväisenä istuskelemaan pöydälle. Palkaksi se sai mukaan kaksi erilaista pussillista näytenappuloita ja paljon ylisanoja henkilökunnalta ;-)  Pois lähtiessä Tomera kyllä pelästyi kuollakseen sisään tullutta rhodesiankoiraa, ja murisi ja haukkui sille hurjana. Vieraat isot koirat taitavatkin olla Tomeralle toistaiseksi ainoa pelonaihe.

Huima pääsi lääkäristä tultua vieraalle jäljelle, kun Sissille tehtiin viime hetken paniikkitreenit ennen viikonlopun kisoja. Jäljen vanhetessa tehtiin molemmille esineruutu; Huima löysi ekan esineen kymmenessä sekunnissa, mutta kun ahneena lähetin sen vielä toiselle, se meinasikin jäädä löytymättä. Kerran kutsuin Huiman takaisin ja lähetin uudelleen, se juoksi hienosti uudelleen takarajalle ja jäi sinne pyörimään vaikka kuinka kauaksi aikaa. Sitten koitin kutsua sitä vielä kerran uudelle lähetykselle, mutta sepä ei enää tullutkaan. Sen sijaan se jatkoi etsimistä ja löysikin ihan pian esineen, joka oli puinen selluliittiharja, jossa oli kovaa kumia olevat nystyrät. Ilmeisen vaikea esine.

Jälki oli noin 300 metriä pitkä ja vähän epämääräisen muotoinen maastosta johtuen. Jana oli vajaa kymmenen metriä, jonka Huima meni reippaasti ja ihan suoraan, sekä löysi jäljen ja oikean suunnan kertakaikkisen sujuvasti. Eka kulma mentiin ihan suoraan jäljen päällä kulkien, mutta puolen välin paikkeilla Huima sittten hukkasi jäljen. Tehtiin aika pitkä lenkki niin että Huima joko valejäljesti tai meni harhajälkeä pitkin. Veikkaisin harhajälkeä, koska eksymiskohdasta näytti menevän "ura" josta oli heinät laossa. Erinäisten kiemuroitten jälkeen Krista löysi kohdan josta oltiin eksytty, ja lähetin Huiman siitä uudelleen. Siitä mentiinkin sitten loppuun saakka taas tosi hienosti.

Luulen että harjoitus oli Huimalle aika hyvä. Se sai palkan sinnikkäästä jäljen etsimisestä ja toivottavasti sai varmuutta tuleviinkin ongelmatilanteisiin. Yhtään Huima ei myöskään näyttänyt paineistuvan vaikka jälki katosikin, hieno juttu! Kepeistäkin löytyi 5/6. Ei se kyllä ole yhtään hassumpi jälkikoira.

Koska Tomera joutui istumaan koko illan autossa, vein sen vielä yksin iltalenkille. Kilometrin lenkki tehtiin, ja hihna ei kiristynyt kertaakaan. Käsittämätön pentu.