Tänään lähdettiin Sveitsin lukion parkkipaikalle tokoilemaan. Ensin tein nurmikolle pikkukoiralle jäljen "vanhenemaan", ja sitten otettiin Huiman kanssa muutama liike.

Paikka oli molemmille ihan vieras, ja ainakin Huimaan se taisi vähän vaikuttaa. Parkkipaikka on  metsän reunassa, joten vähän tuli semmoista Huimalle sopivaa häiriötäkin samalla. Huiman kanssa otettiin vähän seuraamista, ruutua, kaukot ja luoksetulo. Kovin innokas se ei ollut, kunhan teki kun pyydettiin. Seuraaminen oli paikoin ihan hyvääkin, ja kaukojen vaihdot saatiin tehtyä aika kaukaa. Sitten viime kesän Huima ei ole tainnut olla näin vetämätön treenaaja, iskeeköhän sille kesämasis tänä vuonna vasta elokuussa...

Sitten Huima autoon ja pentu jäljelle, olisikohan jälki nyt vanhentunut sitten kymmenisen minuuttia. Koko sen ajan Tomera kiljui autossa suoraa huutoa, joten aloitettiin leikkimällä ja otettiin vähän  istumista ja maahanmenoa että ipana nollautuisi.

Pituutta jäljellä oli 55 askelta, joka askelella nappula. Juuri kun oltiin aikeissa aloittaa, ohi kulki muutaman vuoden ikäisiä pikkunaperoita kauhealla metelillä, ja kun yksi lähti juoksemaan Tomppaa kohti, se vähän säikäyttikin.

Tomera taisi olla vähän väärässä moodissa autossa kiljumisesta ja lapsista, eikä ollut ihan niin keskittynyt kuin aiempina jäljestyskertoina. Alku varsinkin meni vähän sähläämiseksi, onneksi pituutta oli niin paljon että saatiin loppupuolelle hyvääkin etenemistä. Ekan kerran Tomera jätti nameja välistä, ja pari kertaa se istahtikin jäljelle. Pitänee seuraavalla kerralla laittaa jäljelle vähän paremmat herkut...

Jäljen päälle Tomppa sai lopun päiväruokansa ruudusta. Nyt sille oli jo ihan selvää se, että kun ruoka jätetään ruutuun, se saa kohta ampaista syömään.

Huima sai tehdä vielä Tomeran jälkeen ihan kokonaisen ruudun – ollaankohan ikinä ennen otettukaan...? Haluttomuus näkyi tässäkin hommassa, ja kaiken lisäksi käskytin sen vähän liian aikaisin seisomaan. Kohti kävellessä se aikoi jo nousta ja lähteä seuraamaan, käsimerkillä sain estetyksi. Intoa löytyy näköjään sitten vähän väärässä paikassa.

Treenin päälle ajeltiin Rutikalle kävelylle, molemmat pääsivät pikku lenkuralle yksinään. Molemmat koirat seurasivat tavallista lähempänä, Huimasta taisi olla kiva päästä emännän kanssa kaksin, ja pennulla taisi olla vähän orpo olo ilman Huimaa.