Rudya odotellessa käytiin ensin kiertämässä meidän hevos-sightseeing -lenkki. Ei ne hepat näköjään Hyyppärässä pelota, vaikka kasvis kertoi että Tomera oli saanut hoidossa ollessaan slaagin kun tiellä oli mennyt hevosia ohi.

Parkkipaikalla pantiin tytöt auton perään ja Rudy sai aloittaa. Ihme ja kumma molemmat olivat suht kohtalaisen hiljaa, vaikka Rudy touhusi ihan avoimen takaluukun edessä. Rudyn jälkeen pääsi Tomppa kehiin, ja Huima jäi kasvattelemaan intoa autoon. Tomeran kanssa otettiin pari luoksetuloa, jotka menivät muuten tosi hyvin (täydeltä matkalta), mutta lähdössä tuli molemmilla kerroilla sekunnin parin viive. Joko se ei tajunnut ihan heti lähteä, tai sitten moottoritieltä kuului sen verran kova meteli, että se ei kuullut kutsua. Päälle otettiin vielä vähän sivulletuloa ja askel pari etenemistä siitä. Hyvin Tomppa keskittyi puuhasteluun!

Huimalle oli mukana pussukallinen kalaa, joten se sai tehdä hommia putkeen ilman palkkaa. Törttö ohjaaja vaan unohti kokonaan viritellä koiransa ennen kuin alettiin, joten ensimmäinen seuraamispätkä meni ihan poskelleen. Sitten otettiin liikkeestä istuminen (vähän hidas edelleen), luoksetulo (joka meni ihan läpijuoksuksi + korjaus), ja lopuksi vielä seuraamista temponvaihteluilla ja askelsiirtymillä. Askelsiirtymissä Huima haukahteli, muuten seuraaminen oli hyvää. Huiman into nousi koko ajan kun palkkaa ei tullut, nyt se selvästi osaa jo odottaa lopun jättipottia.

Pikatreenien jälkeen mentiin Usmiin lenkille. Alkumatkan Huima oli kiinni ja Tomera juoksenteli edellä Rudyn kanssa, Kaksoslammin rapuissa Huima oli pakko päästää irti ja sittenpä tietenkin Tomerakin lähti vähän turhan pitkälle seikkailemaan. Tomeraa ei viitsi lenkeillä pitää kiinni kun se ei osaa kulkea vielä kunnolla hihnassa, ja Huimaakaan ei ihan aina raaskisi kiinni pitää.

Lenkin jälkeen Rudy uiskenteli hakemassa keppiä, ja Tomppakin rohkaistui menemään jo polvia myöden veteen läträämään ja ryöstämään Rudyn hakemat kepit. Hakipa se keppiä muutaman kerran rantavedestäkin, ja käteen saadusta kepistä tulikin sitten aina namia. Vahinkojahan nuo kepit taisivat olla, mutta eiköhän meillä kohta jo ole pätevä noutaja  :-)

Näillä iltatoimilla meillä oli kotona pieni porokoira, josta oli totaalisesti veto pois, ja kotirauha oli kerrankin rikkumaton :o)

JK: Tomerasta on tullut aika tomera vahtikoira. Eilen se haukkui ensin (mummun seuraksi tosin) kumeasti naapurin parvekkeelle remontoimaan tulleen vieraan miehen (hetken jo luulin että molemmat lähtevät naapurin puolelle), ja illalla se kunnostautui rähisemällä häntä pystyssä terassin ovesta heijastuneille peilikuville. Kuulosti jo aika vakuuttavalle.