Missä iso, siellä pieni:
Tomppa pienenä ja viattomana:
Mökillä ollessa tapahtui tällä kertaa ihan kauheita – Tomppaa pisti kimalainen huuleen. En edes huomannut koko juttua kun toinen ei vinkunut ja oli ihan rauhallinen, vähän vain tassulla hankasi nenää. Kymmenen minuutin päästä kuono alkoi turvota aika lailla, ja annoin kyytabletin. Kyllä on ahneesta koirasta hyötyä – tabletti meni mukisematta alas, vaikka taatusti oli kamala olo. Turvotus oli melkoista, ja kun pentu alkoi näyttää vielä kovin uneliaalle, piti jo soittaa eläinlääkäriinkin. Muutaman tunnin päästä nenä alkoi onneksi laskea ja koira piristyä. Ötököiden napsimiseen episodilla ei ollut mitään vaikutusta, eikä tapahtumapaikkakaan kokenut inflaatiota.
Hohhoijaa, olipas piikikästä purtavaa (puoli minuuttia äksidentin jälkeen):
Samainen päivä oli pikkukoiralle muutenkin vähän turhan rankka. Ensin käytiin parissa paikassa vähän sukuloimassa ja sitten mentiin päälle vielä kannustamaan pikku-Veikkaa urheilukilpailuihin. Pentu oli autosta otettaessa ihan uninen ja töttöröö, ja niin vaan piti se silti heti raahata kentän reunalle. Otti pienellä niin koville että ihan hilsettä pukkasi. Onneksi Tomppa piristyi aika nopeasti, ja siinä vaiheessa kun kiritettiin Veikka voittoon, se oli jo ihan reipas. Muutama pieni ihailija kävi silittämässä, ja yksi pikkupoika (jolla oli kuulemma myös porokoira kotona!) vähän leikitti kepin kanssa. Kisojen päälle käytiin vielä Leimun pihalla kahvittelemassa. Nenä oli jo illalla siinä kunnossa että hammasteluleikit sujuivat ilmeisesti kivutta.
Torstaina käytiin reippaasti ensimmäisellä rokotuksella – pentu sai kehuja siitä miten se on rauhallinen, mutta ei kumminkaan arka. Ei raukka vielä tiedä mitä kauhuja sillä siinä paikassa vielä on edessä, ainkin jos mummuunsa tulee! Vaan onhan se Tomera kyllä aika kiltti ja rauhallinen eläin, Huiman pentuaika oli paljon kamalampaa (tosin Huima nyt auttaa kyllä aika tavalla tuossa energianpurkuhommassa, että ehkäpä ei voi ihan verrata). Itse rokotustapahtumaa pikkukoira ei ehtinyt edes huomata, kun huomaavainen lääkäritäti laittoi piikityksen ajaksi nappulakeon sen kirsun eteen.
Painoa oli eläinlääkärin vaa'an mukaan 7.1 kiloa. Mittasin sen kotona 37 senttiseksi, vaikka eihän se nyt ehkä ihan tarkka mitta ole. Näyttää kumminkin sille että Tomera on keskittynyt viimeisen viikon ajan kasvattamaan enimmäkseen päätään. Pari viikkoa sitten sillä oli iso kroppa ja pieni pää, nyt se alkaa näyttää tavattoman isopäiselle. Lääkäri katsasti myös väkkärät sääret, ja sanoi että niissä on vähän ulkokierrettä, ja että pitää katsoa ne uudelleen seuraavalla rokotuskerralla. Kuulemma siinä vaiheessa vielä ehtii niille sitten jotain tekemään. Ostin tänään uuden ruokasäkin jossa on vähemmän proteiinia, josko ne siitä lähtisivät oikenemaan. Pentu oli sopivan hoikka, sydän kuulosti hyvälle ja massu koiteltiin myös kunnossa olevaksi.
Perjantaina tuli yllätyksenä sukulaisvieraita. Tomeran isotäti Piiku kävi Kuuran kanssa vähän uiskentelemassa ja sorsia ajamassa. Tomppa oli niin kiltisti että Kuurankaan ei tarvinnut kuin pari kertaa pienesti murahtaa. Mutta on se oma mummu vaan paras leikkikaveri, kun vaikka kuinka tulee vieraita tai käydään kylässä, niin ihan paras on silti leikkiä Huiman kanssa.
Huima katselee kun höperö Piiku sisko ui saareen:
Muuta kummempaa ei sitten viikolla tapahtunutkaan, kovin aktiivisesti Tomera osallistui pihatöihin ja leikki rantaleikkejä. Pariin otteeseen oltiin vadelmapuskissa, vaikka se oli kyllä vähän hankalaa kun piti pelätä käärmeitä ja vahtia Huimaa ettei se vie pentua jänismetsälle. Ensimmäisen kerran pääsin pentua piiloon kun Huiman kanssa lähdettiin jo kotiinpäin eikä pentua näkynyt missään (luultavasti se oli jäänyt ahmimaan kupuunsa vadelmia eikä huomannut että jäi yksin). Katselin piilosta kun pentu viilettää takaisin sinne mistä oltiin tultukin, jää vähäksi aikaa istumaan ja miettimään, viilettää taas sinne missä oli kun huomasi jääneensä yksin, ja tuli taas takaisin. Siinä vaiheessa armahdin sen, vaikka ei se erityisen hätääntyneelle näyttänytkään.
Toisella vadelmareissulla pääsin taas nauttimaan kahden koiran iloista. Katselin sivusilmällä kun Huima ja Tomera kiitävät rinta rinnan peltoa mökille päin reilun sadan metrin päähän. En ollut huolissani kun kerran selvästi omalle pihalle olivat menossa. Parin minuutin päästä Huima tulee täyttä laukkaa takaisin vattupuskiin – se oli käynyt vaan viemässä pikkukoiran takaisin mökille. Siellä se meitä sitten odotti omalla tontilla, kun vähän ajan päästä mentiin takaisin. Kummia eläimiä.
Treenaus: Kerran käytiin jäljestämässä, ja vähän koitettiin saada naksulla Tomeraa tarjoamaan eri juttuja (Tomeran mielestä ainoa tapa saada namia (tai naksua) on istua ja katsoa silmiin...).
Viikon uutuudet:
- Ilopissailu (tähän asti pissailtu vain koiria, nyt se on laajentunut myös ihmisiin)
- Mummon nylkyttäminen (iltavillin aikaan)
- Todistettavasti ensimmäinen myyrä pyydetty (ja tietenkin se myös syötiin)
- Kauempaa kuuluvat koiranhaukut eivät enää pelota
- Hampaiden käyttö on hyvin hanskassa. Tompan voi antaa huoletta nypyttää kaulaa ilman että tarvitsee pelätä liian kovia otteita. Unisena sen on aina pakko päästä kirputtamaan emännän korvaa, poskea tai kaulaa : )
- Takana viisi hyvinnukuttua ja kuivaa yötä!
Kommentit