Syksy on tullut, tänään oli jo hämärää kun ehdittiin lenkkimetsään. Huima oli tällä kertaa ensin narunnokassa ja Tomera sai juosta edellä. Aika hyvin se tällä kertaa piti sen muutaman kymmenen metrin välin kunnossa, ainoastaan kerran se sai jonkun hyvän hajun nenäänsä ja alkoi tohkeilemaan. Kutsulla tuli takaisin, ja muutenkin korvat pelasivat. Kumpikaan ei tänään vetänyt edes kauheasti hihnassa ollessaan, vaikka Tomeralla ottikin kyllä aika koville kun Huima spurttaili edellä ja se ei päässyt perään. Ne pätkät kun Huima oli näkymättömissä se kulki oikein nätisti.

Lenkin päätteeksi istuttiin pimeän ja peilityynen Rutikan rannalla katselemassa kun lepakot suihkivat ympärillä. Autolle kävellessä Tomera tarjosi ensimmäistä kertaa omaehtoisesti kontaktia. Onneksi oli paljon nameja mukana ;-)  Ehkä nuo eivät olekaan ihan toivottomia tapauksia - pitää vaan ilmeisesti vältellä elukoita vilisevää Usmin metsää, ja Kytäjää, ja Paarijokea, ja...

**************

Kotiintullessa poikettiin ostoshelvetin parkkipaikalle tokoilemaan. Huima oli vuorossa ensin - ajattelin tehdä sille muutaman liikkeen putkeen ja palkata sitten Cesarilla. Vaan eipä se tehnyt mitään niin hyvin että olisi ansainnut palkkaa, joten päätyi sitten takaisin autoon. Sen keskittymiskyky on kyllä surkea, onpa joku sen hyvin opettanut >: (

Tomeran kanssa leikittiin ensin vähän, ja tehtiin sitten kaukoja, parin askelen seuraamista ja liikkeestä seisomista. Kaikki sujuu namin kanssa vallan hyvin, jos vielä joskus sujuisi ilman namiakin...  Tomeralla on kyllä (tässä vaiheessa ainakin) keskittymiskykyä Huimankin edestä: vaikka paikka oli outo, se ei vilkaissutkaan mihinkään muualle kuin minne piti. Toki harjoitus oli taas nopeatahtinen.

Huima sai myös vielä toisen mahdollisuuden ansaita Cesarinsa. Tällä kertaa kriteerit eivät olleet kovin korkeat, ainoastaan pätkä seuraamista ja kaukojen istu-seiso. Nyt se teki paremmin, tosin alkoi vähän kuumeta liikaa ja haukkua.