Tänään käytiin ensin vähän kaupungilla Tompan kanssa, ja sen jälkeen Rutikalla jälkipuuhissa molempien kanssa.

Kaupungilla käveltiin ensin rautatiesillan yli asemalle, ja sitten "läpinäkyviä" ritiläportaita pitkin takaisin sillalle. Rappuset Tomera kiipesi sen kummempia miettimättä, ja muutenkin se oli kaupungilla ihan kotonaan. Ohi meni rekka, bussi ja pendolino, eikä Tomera noteerannut niitä ollenkaan. Välillä seisahduttiin ottamaan kontaktia, ja otettiinpa muutama perusasentoon tulokin. Tomppa käveli kaupungissakin enimmäkseen nenä maassa, vaikka Hyvinkään keskustassa ei taatusti ole pupun- tai peuranhajuja. Näköjään se on hajujen suhteen kaikkiruokainen.

Rutikalla Tomera jäljesti viidenkymmenen metrin jäljen, ja bongasi kaksi namipurkkia. Jäljelle lähdettiin kokeeksi niin, että tultiin 90° kulmassa ikään kuin janaa pitkin, ja kas kummaa – Tomppa bongasi jäljen ihan itse! Heti alkumatkasta edessä oli namipurkki, jonka olin kyllä ihan vahingossa siihen tiputtanut. Tosi professionaalia jäljestämistä, siis ;-)  Vaan tulipa aika kivasti "janan" jälkeen palkaksi.

Tomera ajoi vähän kiemurrellen, ja jätti osan nameista taas syömättä. Jälki ei taas ehtinyt vanheta kuin kymmenisen minuuttia, ja sammal oli sen näköisesti rikkoutunut että metsässä oli ollut muitakin kulkijoita. Yhdessä paikassa Tomera lähti vähän matkaa seuraamaan sammaleeseen luultavasti maastopyörästä jäänyttä kapeaa uraa. Nameja oli siellä täällä, ehkä vajaalla puolilla askeleista, ja tänään ne pistivät Tomeraa vähän pyörimään. Tai se olisi pyörinyt, jos olisi annettu. Pitäisiköhän niitä nameja sitten kumminkin vähentää, kun tuntuu että ne vähän hajottavat sen keskittymistä?

Viimeisen namipurkin Tomera merkkasi, ja kun kehuin sitä siitä, se tarjosi maahanmenoa. Taisipa mennä sillä ekallakin purkilla maahan. Vaikka tästä voisi alkaa sitä ilmaisuakin ehkä rakentaa, niin jäljen päätteeksi mentiin taas sivummalle etsimään omaa keppiä. Hyvin pentu tietää mitä "etsiminen" tarkoittaa, tuhina vaan kävi. Kovin pitkäjänteistä sen etsiminen ei kylläkään vielä ole :o)

Huima sai tehdä perään janan, tai jotain sinne päin. Lähetin sen parinkymmenen metrin päästä jäljelle, se meni ihan hyvin jäljelle saakka, mutta lähti sitten pari metriä takajälkeen. Korjasi sitten pienen lenkuran kautta itse suunnan oikeaksi. Eka ja ainoa keppi löytyi hyvin, mutta kulman se oikaisi aika reilusti. Ja luultavasti olisi mennyt myös lopussa olleen palkkapussukan ohi ellen olisi jarrutellut sitä.

Muuta:
•  Tomera pinkoi eilen hirveää vauhtia oletettavasti peuran jälkien perässä. Ei se kauas mennyt kertaakaan, mutta taitaapa tulla vielä tekemistä sen kanssa...
•  Tomera on myös liittynyt "roska päivässä" -liikkeeseen, tosin se ottaa homman niin vakavasti, että sillä on yleensä joka lenkiltä kotiintuomisina se yksi roska.