Tänään oli jälkipäivä - ikävä kyllä vain Tomeralla, kun Huimalle ei enää ehdi ennen pimeän tuloa jälkeä tekemään. Huima nautiskeli illasta myyrästämällä, ja sillä oli varmasti ainakin yhtä kivaa kuin jos se olisi päässyt jäljelle. Ampumaradalla oli koko reissun ajan sotatila, mutta Tomera ei lotkauttanut korvaansa mokomalle metelille (eikä tietenkään Huimakaan).

Jäljen vanhetessa käytiin kierros rannassa, ja päästin uhkarohkeasti molemmat vapaaksi. Ihanat rallit, ja kun Huima karkasi rantaan myyrien perään, tuli Tomera oma-aloitteisesti luokse. Samoin se teki kun käytiin vielä jäljen päälle kävelemässä. Sehän taitaakin olla ihan mamman mussukka, eikä mikään jäniskoira ollenkaan :o)

Jälki  oli ekaa kertaa kaareva, ja noin 60-70 metriä pitkä. Nameja kuten ennen, tai vähän harvemmassa. Tomera laitettiin pötkölleen muutama metri ennen jälkeä, ja siitä lähetys jäljelle. Hyvin löytyi eka nami,  ja Tomppa  lähti vielä oikeaan suuntaankin.

Alun jäljestys oli vähän säheltävää,  mutta ekan kymmenen metrin jälkeen alkoi taas luistaa. Nameista se söi suurimman osan, ja namittomat pätkätkin se jäljesti aika kivasti. Pari kertaa se haistoi (näin veikkaan) jotain harhajälkeä, mutta palasi hienosti takaisin omalle. Rutikalla on niin paljon metsässä tallaajia tähän vuodenaikaan, että tulee samalla jo harhatkin harjoiteltua.

On tuon pikkukoiran kanssa  vaan niin kiva harrastaa! No, onhan se muutenkin ihan kiva viirupää :o)

*************

Muuta huomionarvoista Tomeran elämässä:
  • pissavahinkoja ei ole tullut viikkoon
  • osaa odottaa tosi hienosti lupaa mennä ulos vaikka ovi on auki (ei koske auton takaluukkua...)
  • naapureiden pihoilla ei ole viimeaikoina vierailtu
  • hyppää itse takaluukkuun (alas tulee aina kyydillä)
  • yöhepuleita ei ole tullut enää aikoihin
  • fiikus on saanut kiitettävästi pitää lehtensä
Oikeasti meillä on tällä hetkellä asiat niin, että Tomeralle ei saa kääntää hetkeksikään selkäänsä, tai tapahtuu kauheita =:-O