Tompan kanssa ei olla ehditty treenaamaan viime päivinä ollenkaan, kun sosiaalinen elämä on ollut niin vilkasta :o)

Lauantaina oltiin Pihlajamäen G-pentueen pentutapaamisessa, jossa oli mukana Siiri, Tilhku ja Raiku, sekä Myy-äiti ja tietenkin Huima-mummu. Pennut tulivat juttuun alkukankeuksien jälkeen oikein hienosti. Tomera oli aluksi vähän alakynnessä, mutta aika nopsaan se pääsi muiden vauhtiin mukaan. Itse se - yllätys yllätys - rähähti muille pari kertaa "ruuasta", eli  kerran jäniksenpapana-apajilla ja toisen kerran ikivanhasta luusta. Muuten se oli oikein kiltti tyttö.

Aluksi pennut saivat laukata pellolla. Välillä ne kävivät härnäämässä isoja koiria tarhan verkon läpi, välillä vähän myyrästivät ja herkuttelivat pupunpapanoilla. Enimmäkseen ne kumminkin juoksivat, ja enimmäkseen kaikki juoksivat Tomeran perässä kun Tompalla oli ihana aarre - kovettunut savimöykky.

1946934.jpg

1946935.jpg

1946932.jpg

Tomera oli pennuista siroin ja honkkelein, Siiri ja Tilhku olivat paljon vankempia ja tasapainoisemmin kehittyneitä. Korkeutta Tomeralla taisi kumminkin olla vähintään yhtä paljon kuin siskoillaan. Tilhkulla ja Raikulla oli lisäksi oikein söpöt luppakorvat :o)

Leikkien jälkeen pennut pääsivät tositoimiin hakumetsään. Arvelinkin että Tomera pöhisee metsään tullessa keskilinjalla seisovat ihmiset, ja ihan oikeassa olin. Samasta syystä ajattelin että ukkojen etsiminen on parasta aloittaa näkölähdöllä, että sen ei tarvitse arpoa että mikä hirviö siellä metsässä lymyää.

Tomera katseli pitkään kun Leena käveli metsään, mutta kyllästyi ennen kuin Leena ehti piiloon saakka ja kääntyi pois. Lähetyksen jälkeen se eteni jäljestämällä, ja puolivälissä kääntyi katsomaan että mitä kummaa tässä nyt pitäisi oikein tehdä. Lähdin siinä vaiheessa muutaman askelen sen perään, ja Tomerakin jatkoi matkaa ja pääsi piilolle. Toinen ja kolmas ukko olivat haamuina, ja Tomera lähti oikein reippaasti etsimään, ja löysikin maalimiehet oitis. Vaikeinta sille oli pysyä maalimiehen matkassa keskilinjalle tullessa, mutta oikein hyvä vaan että tahtoo pian takaisin ohjaajan luo. Kivaa oli - taitaa mennä Tompassa hyvä hakukoira ihan hukkaan :-)

Hakutreenien päälle vielä leikittiin, ja Huima, Myy, Leevi ja Vernekin pääsivät jaloittelemaan. Kahvittelun aikana koiratkin saivat lepotauon, ja Tomera jaksoi vielä pienen lenkin ja pienet painit Raiku-veljen kanssa, ja Hukka ja Tiitukin pääsivät tervehtimään. Emäntä sai kotiin päästyä kerrankin täydellisen rauhallisen koti-illan.

Lauantai aloitettiin lenkkeilemällä Uffen ja Ledin kanssa (Lediltä vain yksi murahdus ja yksi pieni hyökkäys, hyvä hyvä!) ja sen jälkeen mentiin Teppo-vesikoiran kanssa Rutikalle leikkimään. Teppo oli kovin murkkua, ja vähän tahtoi isotella Tomeralle. Ei sentään kovin pahasti, eikä Tomera onneksi ota itseensä ihan pienistä. Tomppa pysytteli maisemissa oikein kivasti, ja intoutui välillä ihan urakalla kerjäämään nameja esittäen nättiä kontaktissa istumista.

Kun Tomera oli väsähtänyt ja tyytyväinen, aloitettiin paikallamakuun harjoittelu. Kasa nappuloita käteen, kyykkyyn olkkarin matolle ja Tomera pitkälleen. Vaihtelevien taukojen jälkeen namia suuhun, ja näitä kaksi toistoa. Kertaakaan ei aikonut nousta ylös, ihan lupaavasti alkaa siis!

Muita kuulumisia kotosalta:
- verhot on laskettu alas ikkunalaudoilta (saaneet olla myös rauhassa)
- rottinkinen koiranpeti on palannut paikalleen (get-offilla käsiteltynä kylläkin)
- ruokailutilanteet on vihdoinkin rauhoittuneet, Tomera pysyy viimein omalla kupillaan eikä koita enää omia molempia kuppeja. Odottaa nätisti istuallaan että saan ensin annettua Huimalle (kauan se kestikin että tämän oppi!).