lauantai, 6. syyskuu 2008
Sosiaalista elämää ja kamala vammautuminen
Huima pääsi session jälkeen vielä Rudyn kanssa metsälenkille, ja se ottikin varsin tehokkaasti takaisin kaikki narunjatkeena tehdyt lenkit... Tomerakin pääsi varovasti moikkaamaan Rudya remmissä.
Seuraavana aamuna Tomera näyttikin sitten olevan terve kuin pukki. Syykin selvisi, kun pienen pieni pistohaava varpaan sisäsyrjällä oli alkanut vähän märkiä yön aikana. Kylläpä tulikin pienestä haavasta kamala tragedia!
Iltapäivällä katsoin Tomeran olevan sen verran elävien kirjoissa että uskalsin ottaa sen mukaan kyläreissulle Taikarumpulaan. Kylässä oli myös uusi tuttavuus lapinkoira Sumu, sekä Metku, johon Tomppa tutustui hätpikaa kotipihalla ennen Klaukkalaan lähtöä. Kun paikka ja muut isot koirat olivat jo ennestään tuttuja, Tomeran alkujännitys meni ohi paljon nopeammin kuin viimeksi. Sumusta se sai vielä hyvän leikkikaverin.
Huimaa pennut ällöttivät taas sen verran että se pysytteli koko ajan toisella puolella pihaa, mutta Tomppaa pennut kiinnostivat kovasti. Aika varovaisesti se osasi niiden kanssa olla, välillä se tosin koitti saada niitä leikkimään haukkumalla ja tassulla tökkimällä, ja silloin sitä piti vähän toppuutella. Huima tuppasi loppureissusta menemään poliisiksi Tomeran ja Sumun väliin, ja vein sen jäähylle autoon. Olisiko ollut vähän pennun omimista, ja ehkä vähän myös sen puolustamista?
Tomera ja Sumu:
Tomppa lyö Metkua lättyyn:
Isotäti Piikua harmittaa mielistelevä koiralapsi:
Mikäs se tämmöinen kääpiö on?
Ketku, Retku, Rosvo tai Varas:
Kommentit