Koirat ovat laiskotelleet koko viikoon kun emäntä on kitunut flunssan kourissa. Onneksi on Huima, muuten olisi varmaan koko talo säpäleinä!

Tomeran kanssa ollaan tehty väsyttämismielessä ihan pieniä tokojuttuja, uutena liikkeestä seisomista ja vähän kerrattu vanhaa. Tänään kokeiltiin leikkimistä kahdella pallolla, ja sehän olikin kivaa! Huima sai tehdä tunnarin (loistava), kaukot (autismikohtaus iski), ja seuraamista (hyvää). Muuta aktiviteettia on ollut namien piilotus, jossa Huima on pikkuisen Tomeraa etevämpi. Ekalla kerralla Tomppa-raukka kulki Huiman perässä ja katseli kun Huima söi nameja, sittemmin se on vähän kehittynyt ;-)

Tomera sai tänään vähän purkaa energioitaan Huiman lisäksi jäljelle. Käytiin Peuranpääntiellä tekemässä n. 60-70 metrin jälki, jolla oli nameja entiseen malliin. Ikää jäljellä oli vajaa puoli tuntia, sää oli tyyni, kostea ja pilvinen.

Tänään tehtiin janahommelit niin, että laitoin Tomeran maahan viitisen metriä ennen jälkeä, ja siitä sitten käskyllä jäljelle. Sehän kyllä löytää jäljen tosi hyvin, voi olla että sen pysäyttää enimmäkseen namin haju, mutta tästä on joka tapauksessa aika hyvä lähteä. Tänään matka jatkuikin heti oikeaan suuntaan.

Keskittyminen oli paljon parempaa kuin viimeksi, nameina oli tänään alkumatkasta lättyjä ja loppupätkällä makkaraa. Aika paljon pidätin hihnasta, mutta Tomera myöskin söi suurimman osan nameista. Voi olla että sille tuottaa nyt vähän hankaluuksia hampaat - etuhampaat ovat aika hyvässä ojennuksessa, mutta poskihampaissa taitaa käydä melkoinen myllerrys, ja kun Tomera ei niele yleensä nameja kokonaisina, niin syöminen on tällä hetkellä aikas hidasta hommaa.

Koko jälki mentiin aika hyvin askelten päällä, ainoa katkos tuli kun puolen metrin päältä jäljestä oli vanha puolimätä kakkakasa. Sillä kohtaa piti tehdä omituinen kiepaus, mutta muuten meni oikein kivasti. Loppupalkka löytyi, ja kun se oli tyhjennetty leikittiin purkilla vielä vähän. Siinä vaiheessa keskittyminen sitten hävisikin kokonaan, kun takaa tuli kaksi setteriä ulkoiluttajansa kanssa - onneksi hihnassa. Niille piti pöhistä ja niitä piti tuijottaa. Vähän matkaa kun olivat päässeet ohitse, namipurkki kiinnosti taas. Onneksi tulivat vasta palkkaamisvaiheessa.

Tänään ajattelin viedä Tomeran jäljen päästä pois syöttelemällä sille nameja, mutta eihän se toiminut kun jälki oli Tomerasta paljon parempi. Kaappasin sen sitten lopulta syliin, että jäljestyksestä ei tulisi mitään puolivillaista hommaa, vaan että sillä olisi selvä alku ja loppu. Kumma miten Tomera on tavallaan kovin ahne ja perso herkuille, mutta tietyt jutut sitten voittavat namit mennen tullen. Katsotaan miten tilanne muuttuu kunhan loputkin sapelihampaat ovat pudonneet.

Jäljen päälle koirat saivat vielä vähän spurttailla keskenään. Huima sai kunnon hepulit, ja  se puikkelehti mäntyjen välissä niin että sammal vaan pöllysi. Ei ole Tomerasta ihan vielä vastusta, ja pistihän se harmittamaan pientä ihan vietävästi kun mummua ei saa kiinni.