Onneksi Tomeran silmätulehdus näyttää hellittäneen – kuuri kun oli pakko lopettaa vähän liian aikaisin. Pentu on liukas kuin saippuapala kun tulee salvan laittamisen aika – eilen se meinasi tiukassa otteessa jo oksentaa, enkä siltikään saanut salvaa silmiin. Tulin sitten siihen tulokseen että tulehdus on parantunut : (

Eilinen päivä oli muutenkin aika katastrofaalinen. Aamu alkoi sillä, että Huima vei pennun metsään, eikä kumpaakaan kuulunut vähään aikaan huhuiluista huolimatta. Onneksi meillä on töissä joustavat työajat... Vaan eivätpä enää koirat tämän jälkeen nautiskele yhtä aikaa pihalla vapaana juoksemisesta.

Eilen käytiin myös vähän totuttelemassa uusiin treenipaikkoihin ja häriöön Sveitsin kentän nurmiparkkiksella ja koulutuskentän toisessa päässä. Tomera teki tosi hienosti kaikki temppunsa häiriöistä huolimatta! Uutuutena otettiin 90° käännöksiä sivulla, ja tottahan Tomera teki, kun pelissä oli broilerinsydämet.

Autolle käveltiin agilityyn menossa olleitten koirien ohi, ja Tomera heilutteli häntää ja näytti innokkaalle tekemään tuttavuutta. Ohitettiin läheltä Tompan kokoinen terrieri, joka olisi kovin halunnut tutustua pikkukoiraan, mutta koska tarkoitus oli opetella ohitusta ja vahvistaa sitä että kentällä puuhataan vain kahdestaan, niin mentiin siivosti ohi. Kohta se samainen terrieri pyyhälsi kuitenkin meitä kohti hihna perässä roikkuen, mutta koska se näytti kovin ystävällismieliselle, en alkanut edes häätää sitä pois. Olisi varmaan pitänyt, Tomeran reaktiosta päätellen. Tomppa pisti hännän tiukasti jalkojen väliin, ja alkoi hyökkäillä terrieriä kohti hirveällä raivolla. Onneksi toinen oli niin kiltti että seisoi vaan paikoillaan hölmistyneen näköisenä. Oltiin siinä sitten niin kauan että häntä tuli ylemmäs ja Tomera alkoi jo vähän tapailla normaaleja leikkiasentoja. Olipa meikäläiselle taas uusi juttu, muistan Huiman pelästyneen vieraita koiria pentuna tasan yhden kerran, ja silloin se tuli selän taakse turvaan.

Kentältä mentiin Hyyppärään heppalenkille. Siellä oli kentän vieressä vapaana iso sekarotuinen (uros?)koira, joka lähti meitä kohti karvat pystyssä. Vastaan tuli juuri yhdeksän hevosen jono, joten jouduttiin odottelemaan hevosten ja koiran välissä, ja koitin siinä sitten hevosia pelästyttämättä käskyttää koiraa pois. Tomera väisti hevosia ihan vähän (menivät ohi ihan parin metrin päästä), ja koiraa se ei tainnut huomata oikein ollenkaan. Onneksi.

Matka jatkui myyräpellolle, kun ajattelin että Huimankin pitää saada olla vähän aikaa irti. Huima myyrästi ankarasti, ja takaisinpäin lähtiessä otin sen kiinni ja jätin Tomeran irralleen. Keskeltä sänkipeltoa löytyi Tomeran mielestä aivan ihana myyränkolo, jota se jäi kaivelemaan kun Huiman kanssa jatkettiin matkaa. Oiva tilaisuus mennä piiloon, siis! Vaan eipä ihan toiminut. Kökittiin Huiman kanssa 50 metrin päässä ojassa niin kauan että lenkkareihin alkoi valua vettä, ja Huimakin alkoi jo hermostua. Pentu vaan kaivaa ja kaivaa, ja katsoo välillä ympärilleen todeten, että eipä näy enää ketään missään. Oma pinna petti, ja ajattelin että kyllä se eläin sieltä tulee kun näkee meidän katoavan horisonttiin. Kattia kanssa, hakea se sieltä piti. >:-/  Ja mitähän se tästä oppi? Varmaan sen, että voi myyrästää rauhassa, kun sitä kumminkin tullaan hakemaan. On se Tomera ihan ehta porokoira ;-)

Ai niin, kyllähän Tomera pöhisi peltolenkillä yhden ihmisenkin. Huomasi jo kaukaa joen toisella puolella kävelevän pupunmetsästäjän, ja antoi sen kuulla kunniansa väärässä paikassa kävelemisestä. Minnehän me vielä tuon epelin kanssa päädytään?