Näyttää sille, että Tomera oppi viidessä kuukaudessa sen, mihin Huimalla meni viisi vuotta - kävelemään hihnassa vetämättä! Sen jälkeen kun Tomppa sai valjaat, meidän ei ole enää ollenkaan tarvinnut pysähdellä vetämisen takia. Eilen tehtiin vajaan tunnin lenkki molempien kanssa, ja ainoastaan Huimaa piti välillä muistuttaa siitä miten hihnassa käyttäydytään.

Varsinaisesti treenattu ei olla sitten edellisen päivityksen, mutta jotain on kumminkin tapahtunut silläkin saralla. Ruokakupilla ollaan pariin otteeseen harjoiteltu takapalkkaa, ja vaikka ruoalle selkänsä kääntäminen ottaakin tosi koville, niin juustonpalalla ollaan jotenkin päästy perusasentoon vapautusta varten.

Myös noudon suhteen alkaa näköjään tapahtua jotain pientä ymmärryksen pilkahtelua. Tänä aamuna koirat kisasivat siitä kumpi saa nopeammin tuotua norpan emännälle, ja lenkillä Tomera toi pari kertaa keppiä. Onneksi Huima on varsinainen himo-noutaja, niin että roolimallia Tomeralle ainakin piisaa tässä asiassa. Tosin Huima tuppaa välillä vähän astumaan Tomeraa, kun sen mielestä noutojutut eivät kuulu muille kuin hänelle... Sama ilmiö toistuu monesti silloin kun leikin Tompan kanssa. Toisin päin taas Tomera tulee kiskomaan Huimaa hännästä tai puremaan kinterestä. Voi noita.

Paikallamakuuta ollaan treenailtu vähän kotona ruoan päälle, ja se on ihan yhtä stressaavaa kuin ajattelinkin sen olevan. Vaikka kuinka koitan pitää namin antamisessa vain sen verran taukoa kuin Tomppa kestää, niin melkein joka kerran se ainakin koittaa nousta kesken ylös. Jotenkin pitäisi vielä helpottaa..?