Tänään oli niin hieno ilma, että oli ihan pakko vähän livistää töistä ja lähteä metsään. Tallasin Tompalle n. 70 metriä pitkän jäljen, jossa oli kaksi kaarta, toinen loiva ja toinen vähän tiukempi. Jäljen vanhetessa tein Huimalle esineruutusuikaleen, ja toin Tomeran katsomaan miten hommat pitää hoitaa ;-)

Tomera odotteli puuhun kytkettynä ihan hiljaa, tosin se vähän veti hihnassa kun Huima juoksi kohti ja kun palkkasin sitä. Esineenä Huimalle oli solmuun kääräisty hihna, kun en ollut muistanut ottaa mitään "oikeaa" esinettä mukaan. Ekalla lähetyksellä Huima juoksi suoraan peräkulmaan jossa esine oli, pyöri jonkin aikaa ja lähti takaisin. Uudella lähetyksellä lähti samaan paikkaan, etsi vähän aikaa ja sitten löysi. Olipa pikkuisen vaikea, mutta hyvinhän se jaksoi etsiä.

Tomerakin pääsi ruutuun, vaikka ei siinä ehkä mitään järkeä olekaan ennen kuin se oppii noutamaan edes auttavasti. Tompalle vein karvapuuhkan samaan paikkaan, missä Huimankin esinen oli ollut. Tomsku lähti hirveällä vauhdilla ruutuun ja löysi lelun nopeasti. Otti sen saman tien suuhunsa (hirmukehut), ja lähti rallaamaan pitkin ruutua sen kanssa :o)  Sain lelun siltä pois kun juoksin itse toiseen suuntaan, ja sitten leikittiin yhdessä ja heiteltiin reuhkaa vähän. Ainakin Tomeralla oli kivaa. Huima odotteli myös puuhun kytkettynä kun Tomera oli ruudussa, ja se ei todellakaan odotellut hiljaa, vaan räyskytti alusta loppuun.

Jälki oli vanhentunut reilun parikymmentä minuuttia sillä välin kun touhuttiin ruudussa. Ilma oli ihan tyyni, lämmintä vajaa 10° ja metsänpohja oli kuivahko. Tomera meni ensin jäljen yli, sitten sai jäljestä kiinni ja lähti ajamaan vähän huolimattomasti. Muutaman metrin päässä se petrasi, ja söi enimmät namitkin. Olisi syönyt varmaan kaikki, ellei olisi edelleen jäljestänyt sen verran huolimattomasti että askelia jäi väliin. Kovin se näytti keskittyneelle ja jäljesti rauhallisesti, mutta silti vaan pyöri vähän jäljen molemmin puolin. Tänään nameja oli ehkä vajaalla puolella askeleista (1-5 tyhjää).

Kaarteet olivat Tomeralle vähän vaikeita, ja tiukimpaan kohtaan se teki molemmissa kaarteissa samanlaisen pyörähdyksen kuin mitä Huima tekee kulmissa. Toisaalta ihan hyvä että osaa ratkaista kun tulee ongelmia, mutta ehkäpä me palataan taas vähäksi aikaa pelkkiin suoriin, ja pidennetään sitten vaikka vähän matkaa jos pitää saada vaikeutta lisää. Pätkittäin Tomppa jäljesti kyllä oikein hienosti, ja löysi lopun namipurkin.

Jäljen päälle lähdettiin vielä kiertämään Rutikka. Huima kävi ensin jäljestelemässä Tompan jälkeä omin päin (meni muuten vapaana tosi rauhallisen näköisesti), ja sitten molemmat pääsivät vähän rallaamaan yhtä aikaa. Huimasta on älyttömän mukavaa kun Tomera juoksee perässä tuhatta ja sataa, ja kutsun Huimaa luokse kun se on ehtinyt sopivan matkan päähän. Se käy salamana nappaamassa namin, ja jatkaa uudelle kierrokselle :-)  Loppu lenkki mentiin niin että vuorotellen toinen oli hihnassa ja toinen vapaana - näin ne pysyvät molemmat lähellä. Tomeralla on vaan ärsyttävä tapa hihnassa ollessaan(kin) vaania luokse tulevaa Huimaa, ja hypätä sitten kauhealla ärinällä päälle kun Huima on sopivalla etäisyydellä.