Tänään alkoi taas hallikausi, ja vieläpä ihka uudessa ryhmässä ja uudella koulutusohjaajalla. Hyvillä mielin vaihdettiin ryhmää, vaikka vanha ryhmä olikin huippukiva ja rento. Vaihtelu virkistää tässäkin lajissa.

Koville me Huiman kanssa jouduttiinkin heti alkuun - tai lähinnä kökkö ohjaaja - Huima sai sitten vaan siinä sivussa kärsiä myös. Eka rata oli "helppo lämmittely", jossa me - eikun minä - jo töpeksin ihan urakalla. Meille vaikeita paikkoja oli kaksi, putkesta putkeen jossa olisi pitänyt leikata takaa kun valssata ei ehtinyt, ja neliön muodossa olevat kolme hyppyä, joita en saanut ohjattua millään.

Kokeiltiin putkilla takaaleikkausta muutama kerta, mutta aina Huima tuli putkesta takaisin. Lopulta Huima saatiin putkeen kun otettiin kunnon vauhdit ja jatkoin samalla puolella, eli se takaaleikkaus ei lopultakaan onnistunut. Hyppyhässäkkää kokeiltiin myös muutama kerta ennen kuin sain itseni liikutettua niin, että Huima älysi minne ollaan menossa. On tää vaan niin vaikea laji ohjaajalle.

Varsinainen rata meni tavallaan paremmin, tosin kepit mentiin ihan kuin ei ikinä oltaisi mentykään niitä. Eka kerta mentiin ne väärältä puolelta hissutellen ja takellellen, ja toinen paremmalta puolelta Huiman originellilla pompputyylillä. Ohjeeksi saatiin vetää se (nami)kädellä ihan alhaalta niin että se ei pomppisi. Ollaan tätä hinkutettu vasta muutama vuosi, saas nähdä tapahtuisiko jo jotain edistystäkin ;-)

Huima oli tänään ihanan innokas, eikä ottanut nokkiinsa vaikka korjauksia tehtiin moneen kertaan. Ihme juttu että siinä olikin niin paljon puhtia, vaikka se oli vetäissyt ennen treeniä autossa koko ison lihapullalaatikollisen napaansa. Ehkä se ajatteli että pitää panna parastaan kun etukäteen niin hyvin lahjottiin :o)

Hauska nähdä mihin suuntaan tässä syksyn aikana mennään - kestääkö Huima sen että sitä korjataan kun emäntä mokailee, vai laittaako se hanskat naulaan. Kunhan ainakin muistaisi enemmälti olla stressaamatta sitä että on itse niin kökkö ;-D