Eilen kävi koirilla tuuri, kun emännän ratsastustunti peruuntui kaatosateen vuoksi, ja koirat pääsivät yksin kotona kyhjöttämisen sijasta valoisan aikana metsään. Olipahan vaan taas vaikeaa löytää sopiva paikka kun joka puska oli täynnä farmariautoja, vaikka vettäkin tuli kuin aisaa. Hulluja nuo koiraihmiset.

Raviradalle sitten päädyttiin, ja molemmat pääsivät vähän jälkitouhuihin. Ensin Tomera jäljesti n. 100 metrin jäljen supertasaisessa sammalikossa. Jälki ehti vanheta parikymmentä minuuttia, ja vähän tihutti vettä päälle tallauksen jälkeen. Ihan viivasuora jälki ei ollut jäljentekijän hortoilusta johtuen, mutta ei kaaria tms. tällä kertaa. Nameja jäljellä oli edelleen ehkä vähän vähemmän, välissä tyhjiä 1-5.

Tomera jäljesti tänään ihka uudella tyylillä - olisikohan tihkusade tyynessä säässä painanut hajut ihan maan pintaan. Se eteni todella hitaasti, ja palasi välillä edelliseen askeleeseen hakemaan namia. Hihna ei tainnut kiristyä kertaakaan. Pyöriminen ei ole suotavaa, mutta milläs kummalla tuon estät? Tänään se söi lähes kaikki namit (frolicia ja maksaa). Pari kertaa Tomppa lähti jäljeltä 90° kulmassa sivullepäin, mutta kummallakin kerralla se huomasi reilun metrin päässä että on menossa vikasuuntaan ja korjasi takaisin. Lopun namipussi löytyi hienosti.

Huima pääsi tekemään taas janan, joka vanheni sen aikaa kun käytiin Tomeran kanssa kaksin kiertämässä ravirata (tunnin verran ehkäpä). Lähetyspaikasta jäljelle oli matkaa parisenkymmentä metriä. Huima eteni hienosti suoraan, meni puolitoista koiranmittaa yli, ja koukkasi sujuvasti takaisin jäljelle ja oikeaan suuntaan. Janalta palkkana oli keppi, joka hajustui ainoastaan sen pari minuuttia jonka kävelin jäljelle, ja jonka päälle oli tihuttanut vettä. Hienosti löytyi siitä huolimatta! Jonkun matkan päästä löytyi vielä loppupalkka. Hyvä Hui!

Olipa ihana lenkittää kerrankin molemmat koirat erikseen, vaikka se kyllähän se tarpominen ihan työstä kävi. Tomera kulki koko reissun kymmenen-viidentoista metrin säteellä, paitsi kerran se juoksi pusikkoon lintujen perässä. Menin sitä piiloon jonkun matkan päähän, ja katselin sieltä kun se hetken päästä takaisin polulle tultuaan lähti juoksemaan meidän omia jälkiä takaisin päin. Odottelin vähän aikaa ja kutsuin sen sitten luokse. Loppulenkin se taisi pitää emäntää vielä vähän tarkemmin silmällä.

Muita huomioita:

• Tomeralta on lähtenyt eka kulmahammas, jippii (kohta pääsee taas vetoleikkimään)!
• Vesisateella Tompasta tulee taittokorvainen - korvat eivät jaksa kannatella märkien karvojen ylimääräistä painoa :o)
• Tomppa on oppinut aika pätevästi pyytämään ulos. Jos emäntä ei huomaa että se makaa oven edessä, se tulee ja hakee pölvästin emännän.
• Tomera on pienestä iästään huolimatta paljon kärsivällisempi odottelija kuin mummunsa. Kun Huima häslää, Tomera istuu jo nätisti kontaktissa. Autoon yksin jätettynäkään se ei koskaan jää haukkumaan perään. Onpas rauhallinen pikkukoira.