...tietää Tomera. Viikon verran ihmeteltiin kun digiboksi toimii vain pienissä pätkissä, ja syy pätkimiseen löytyi eilen - johto oli poikki. Hiiriä varmaan. Tai sitten isoja rottia, kun kodinhoitohuoneen ovenpieleenkin oli jyrsitty syvä kuoppa. Onneksi hiirulainen ei ollut kärähtänyt johtoa syödessään (eikä talokaan). Digiboksista muutenkaan niin väliä, telkkuhan on aivan turha kapistus. Seinät saisi sentään talossa pysyä pystyssä. Miten ihmiset kasvattavat pentunsa aikuiseksi ilman ulkotarhaa? Meillä ei ainakaan tästedes sääliä tunneta - kaksin jäädessään piskit saavat värjötellä tarhassa ilman että isäntäväki tuntee minkäänlaisia omantunnonpistoksia.

Pitäisiköhän vielä mainita ne kymmenet syödyt kuulakärkikynät, reijitetyt sukat ja  alusvaatteet? Yhtenä päivänä huomasin ratsastamaan lähtiessäni, että pikkupöksyt olivat saaneet puolitusinaa tuuletusaukkoa, ja mietin että jos putoan selästä ja joudun ensiapuun, niin mitähän siellä mahdetaan ajatella tuommoisesta alusvaatemuodista? Onneksi pysyin selässä.

Muuten elämä on sentään auvoista, nenäpunkit taitavat vetää viimeisiään ja syksyn otsalamppulenkkikausi on avattu. Tänä talvena ei tosin mennä Hyvinkään länsipuolen metsiin ollenkaan – kuulin että ilves oli raadellut saksanpaimenkoiran henkitoreisiin. Kesän ilveskohtaamisen jälkeen ollaan muutenkin suosittu enemmän tasaisia kangasmetsiä. Iltalenkeillä käydään sitten vaan Hausjärven maastoissa - siellä mistä niitä karhunjälkiä aina löytyy ;-)  Onneksi koirat tuntuvat pysyvän hyvin näköpiirissä kun toinen on fleksissä silloin kun toinen humputtelee vapaana.

Myös kotimetsän puskapissareissut ollaan saatu hallintaan ihan niin helpolla jutulla, kuin että asioiden toimituksen jälkeen rynnätään aina koiranruokakaapilta hakemaan keksi naiseen. Lisäksi Tomera on oppinut saman 99-prosenttisesti toimivan luoketulokäskyn kuin Huimakin - "tuu hakemaan"  ;-D

Treenaus on jäänyt melkein pelkästään ruokailun yhteydessä tapahtuvaan paikallamakuuharjoitteluun. Tomera kärsii jo hyvin sen, että kierrän liesisaarekkeen sillä välin kun se kyttää makuulla ruokaa. Iltaruoalla tätä ei kyllä harrasteta, kun olen alkanut tällä viikolla antaa Tompallekin päivän viimeisen ruoan raakana. En tiedä malttaisiko se odotella siipiä tai luita makuulla, enkä viitsi testaillakaan. Ja eiköhän kaksi harjoitusta päivässä ole muutenkin ihan riittävästi.