Tiistain hallivuorolla olikin hiljaista, kun kennelyskä oli kaatanut sekä Rudyn että Tihkun. Välillä tuntui että kehutkin piti kuiskailla kun kaikuvassa hallissa oli niin hiirenhiljaista. Tosin sitten Huiman paikallamakuun aikana oli aika pahat häiriöt kun selän takana oli menossa agilityharkat, ja joku vielä siinä aidan vieressä maiskutteli koiralleen kovaan ääneen. Huima piipitti vähän, mutta näytti muuten aika rauhalliselta, kun sitä piilosta kurkin.

Huima aloitti tänään tekemällä putkeen seuraamista, liikkeestä istumisen ja kaukokäskyt. Kaukoista vapautus omalle korille syömään. Ihan hyvin Huiman vire kesti, eikä alkanut yhtään hötkyillä palkan perään.

Sitten leikittiin Tomeran kanssa vähän vetojuttuja - tänään se leikki hallissa hyvin, joko siksi että lelusta sai paremman otteen, tai siksi että hallissa oli rauhallisempaa. Perusasentoja, vähän seuraamista imuttamalla, seisomista naksulla, ruutu etukäteen viedylle namipurkille ja lopuksi vielä leikittiin. Tomppa keskittyi paljon paremmin kuin viimeksi, vaan olipa sitä häiriötäkin paljon vähemmän. Kauhea kiire sillä oli taas tulla halliin, kun pysähdyin ulkona vähän aikaa juttelemaan, se meinasi jo ärsyyntyä kun olisi jo pitänyt päästä sisään.

Huima pääsi vielä toisen  kerran hommiin, tällä kertaa otettiin yksittäisiä liikkeitä paljolla palkalla, ja vähän seuraamista ja käännöksiä imuttamalla. Tokoilun lomassa Huima meni pari kertaa puomin, teki yhden näyttävän lentokeinun, ja sen päälle vähän rauhallisemman version samasta aiheesta, sekä testasi hiukan arveluttavaa kokonaan mustaa putkea.

Lopuksi otettiin se paikallamakuu, vaikka Huima oli jo etukäteen vähän väärässä vireessä kun piippaili häkissään.

Tomera oli illalla kotona taas niin ylikierroksilla, että se piti pistää häkkiin tointumaan. Mikähän niissä hallitreeneissä niin kiihdyttävää on, kun Tomera on siellä kumminkin ihan rennon oloinen?

****************

Kotiritamalla ollaan aloitettu Tomeran kanssa varovasti keppien harjoittelu neljällä kepillä. Hienosti se pujottelee namin perässä, pitää koittaa mahdollisimman pian vaan päästä namikädestä eroon, että sille ei pääse tulemaan yhtä originellia pujottelutyyliä kuin mummullansa on.

Paikallamakuuharjoitukset jatkuvat aamuisin - piilossa olen ollut jo ruhtinaalliset kuusi sekuntia (mikron kellosta näkee hyvin ajan), ja näkösällä seisoskellut parisenkymmentä sekuntia. Kyllä ne ovat pitkiä sekunteja, vaikka Tomera onkin kyllä aika rauhallisen oloinen makoilija.

**************

Koirien väleissä on tapahtumassa jonkunlaisia muutoksia Tompan kasvamisen myötä. Huima ei enää leikitä Tomeraa samalla tavalla kuin aikaisemmin. Vieläkin se sen kanssa juoksuhepuloi, ja joskus nyhjää lattialla, mutta muuten se vähän välttelee (tai siis yrittää vältellä) Tomeraa.

Maanantaina Huima ärsyyntyi kinteressä roikkuvaan pentuun ja ärjäisi sille - ja mitä tekee Tomera - laittaa vaan hanttiin. Uskoihan se sitten, mutta pakko oli kumminkin taas päästä sanomaan se viimeinen sana. Eilen illalla tulikin sitten ensimmäinen jo tappeluksi luokiteltava juttu : (  Tomera tapansa mukaan omi molemmat puruluut, ja kun Huima tuli ottamaan omaansa, Tomera rähähti sille. Huima hermostui toden teolla ja alkoi myös rähistä, ja eiköhän Tomera vastaa kahta kauheammin. Siinä vaiheessa kun ehdin väliin, Tomera oli sentään jo häntä koipien välissä. Tuntui vähän tylsälle mennä väliin kun Huima oli ihan oikeassa rökittäessään mokomaa, mutta jos meillä ei saa tapella, niin meillä ei saa tapella. Episodin jälkeen Tomera tuli kovasti hyppimään vasten ja kerjäämään säälittelyjä - no eipä hellinnyt sääliä mokomalle.

Toivottavasti tuo on vaan ohimenevää pennun rajojen kokeilemista, vaikka Tomppa tuntuisi kyllä olevan perusluonteeltaan semmoinen omasta mielestään suurin ja kaunein. Huimaa se ei oikeastaan tarvitse missään tilanteessa tuekseen, vaan seisoo ihan itse omilla honkkelijaloillaan häntä pystyssä. Tomeralla on iso ego.

Pitänee nyt kiinnittää entistä paremmin huomiota siihen että Huima on kaikessa ykkönen, ja kieltää Tomeraa aina jos sille tulee yhtään omimis-elkeitä. Ja toivottavasti Huiman eilinen raivari edes vähän säikäytti sitä. Muutoin Tomppa on kyllä enimmäkseen oikein kiltti pentu - se ei ikinä rähise vieraille koirille lenkillä tai muutenkaan, tottelee aika hyvin, ja uskoo kun kielletään. Paitsi silloin kun sille iskee väsyhepuli.