Varpu oli eilen hallitreeneissä vierailevana koulutusohjaajana. Illan tiivistetty anti oli se, että Tomeran kanssa pitäisi keskittyä paljon enemmän kontaktiin, ja vähän vähemmän vauhtiliikkeisiin. Perusasentoon tulossa pitäisi saada omat pentukurssilla opetetut koukerot paljon pienemmiksi ja nopeasti kokonaan pois. Hyvä muistutus - ilman kontaktia on huonompi tehdä koiran kanssa yhtään mitään.

Omia ajatuksia illan treeneistä ja yleensäkin Tomeran tokoilusta...
Aloitettiin suoralla  luoksetulolla pitkällä matkalla - meni omasta mielestä oikein hyvin. Kun Tomppa oli metrin päässä, palkkasin sen edessä lelulla. Toisen kerran otettiin pysäytyksellä - tarkoitus oli heittää pallo ja sanoa käsky yhtä aikaa, mutta ilmeisesti sanoin käskyn pientä hetkeä ennen, koska Varpu sanoi ettei T reagoinut käskyyn millään lailla. No ei varmaan, tätä on tehty muistaaksen kerran ennen, eli sikäli myös tämä harjoitus meni ihan putkeen : )

Luoksetulon jälkeen Varpu halusi nähdä osaako Tomera yleensäkään seistä. Osasi se: otettiin pysähdyksiä muutama toisto ilman vauhtia niin, että kun Tomppa  pysähtyi käskystä, pallo lensi sen taakse.

Alkutreenin Tomera oli  meidän kenttäpuoliskolla yksin, ja pystyin pitämään sen ihan hyvin vapaana. Se juoksi lelun perään pitkällekin, ja toi sen kuitenkin takaisin ihan lähelle, vaikka ei ihan käteen saakka. Minusta se riittää tässä vaiheessa ihan hyvin.

Seisomisen jälkeen katsottiin perusasentoa ja edestä perusasentoon siirtymistä. Muutama toisto viilattiin omia kädenliikkeitäni, ja Tomera alkoi jo selvästi vähän kyllästyä. Kerran se lähti löpinöiden aikana katsomaan naapurikentän agilitytreenjä, mutta tuli kuitenkin huhuiltaessa takaisin. Tässä vaiheessa Sissi tuli myös kentälle leikkimään, (ja Tomppa laitettiin hihnaan) ja varsinkin kun Sissi vetäessään murisi, Tomeran mielenkiinto tahtoi väkisin kääntyä sinne.  Tompan kanssa tehtiin yhteensä vartin verran, mikä alkaa olla sille minusta liian pitkä aika. Täytyy ensi kerralla kokeilla sen kanssa paria kolmea viiden minuutin pätkää kerrallaan, josko se jaksaisi sitten keskittyä paremmin.

Tomeran kohdalla pätee nyt ihan hyvin vanha sanonta "kyllä se kotona osaa". Eihän se mikään ihme ole, että vilkas ja itsenäinen kuusikuinen pentu ei keskity hallissa yhtä hyvin kuin kotona. Koitetaan nyt stressiä ottamatta pikkuhiljaa saada sitä kontaktia kuntoon myös hallissa, vaikka se onkin yleensä ihan liian vaikea paikka treenata tuommoisen tenavan kanssa rauhoittumista. Eilen hallissa olikin onneksi tavallista hiljaisempaa.

Nyt täytynee saada kontaktia vahvistettua kotona ja muissa vähän helpommissa paikoissa, ja koittaa pikkuhiljaa lisätä kontaktiharjoittelua myös hallilla. Seuraavan kerran suunnitelmana on ottaa mukaan jotain superherkkua ja mennä Tompan kanssa mahdollisimman syrjään harjoittelemaan. Jos namit eivät ole tarpeeksi hyvä palkka, niin sitten kokeillaan samaa lelun kanssa. Pääasia on että en teetä Tompalla mitään liian vaikeaa, vaan että se saisi onnistumisten kautta varmuutta ja kokisi onnistumisen iloa. Vaikka kisoihin tähdätäänkin, niin eihän meillä mikään kiire ole!

**********

Tänä aamuna oli pakko treenata sen verran, että näin missä jamassa Tomeran kontakti on kotipihalla ;- )  Huima sai kuitenkin kunnian aloittaa, ja sen kanssa otettiin ensin Tompalle malliksi perusasennossa istumista, sitten seuraamista ja liikkeestä istumista lelupalkalla. Huima oli hyvä, ja olisi selvästi halunnut tehdä pidemmänkin treenin. Tomera malttoi odottaa ihan nätisti vetokoukkuun kytkettynä vaikka Huiman kanssa leikittiin muutaman metrin päässä.

Tomera pääsi sitten tekemään perusasentoharjoituksia ensin niin, että ohjasin sen edelleen namilla,  mutta paljon pienemmällä käsiliikkeellä oikealle paikalle. Tarkkana saa olla vaan että se ei tule liian eteen kun käsi ei enää ohjaa sitä ensin tarpeeksi kauas taakse. Sitten tehtiin lelun kanssa sivulla- ja edessäistumisharjoituksia. Lelun kanssa sillä on ehkä vielä intensiivisempi kontakti, ja harjoitus meni omasta mielestä tosi hyvin (vaikka Huima koitti sabotoida räyskyttämällä koko ajan kun sitä sapetti Tomeran leikkiminen. Ihme ja kumma, mutta edes Huiman vahtihaukku ohikulkijalle ei saanut Tomeran kontaktia herpaantumaan!). Ei se nyt mikään ihan toivoton tapaus ole ;-)

Lopuksi otettiin vielä Tompan kanssa luoksetulon pysähdyksiä pari toistoa. Vähän piti miettiä että miten sitä voi harjoitella ilman kiinnipitäjää, mutta tehtiin sitten niin, että heitin sille ensin namin tarpeeksi pitkälle, ja kun se oli syönyt sen, kutsuin. Pallon palautus oli tänään vähän nihkeän puoleista, mutta muuten harjoitus meni niin kuin pitikin. Eiköhän tätä tahkota kuitenkin vielä aika kauan ennen kuin se lamppu varsinaisesti syttyy.

***********

Loppuyhteenvetona voidaan varmaan päätellä, että taidan olla ihan liian löperö, kun olen etupäässä tosi tyytyväinen noiden tekemisiin ;o)