Tuorein havainto: 15.11.2008 10:40
Lämpötila 4,2 °C; paine 996,6 hPa; kosteus 94 %; lounaistuulta 3 m/s; tunnin sadekertymä 0 mm; pilvistä (8/8).

Kun lähtee flunssaisena jäljestämään, saa näköjään varautua siihen että kaikki ei mene ihan niin kuin pitäisi. Tosin luulisi, että sitä huonommassakin kunnossa muistaisi ottaa edes ne jälkikepit mukaan...

Jälkien vanhetessa otettiin kummallekin esineruutusuikale. Huima aloitti, olin tallatessa vienyt sille takarajan keskelle käsineen. Huima lähti matkaan kymmenen metrin myyrähypyillä, ja pomppi suoraan parikymmentä metriä alueen yli. Taisi olla toisella vähän ylimääräistä energiaa. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen, ja nyt lähti huomattavasti rauhallisemmin, löysi hanskan hienosti, ja oli itsestään kovin ylpeä.

Tomera sai katsella puussa kiinni kun kävin viemässä sille noin 40 metrin päähän esineen. Tällä kertaa myös Tomeralle oli se sama fleece-hanska, eli siis ensimmäistä kertaa ihan "oikea" esine. Kävelin ruudun niin että Tomera ei nähnyt mihin hanskan jätin, joten se joutui vähän etsimäänkin. Hienosti se juoksi heti sinne perälle saakka ja etsi oikein hyvin. Löysi nopeasti, ja jäi tekemään hanska suussa pari rallikierrosta. Malttoi sitten tuoda esineen muutaman metrin päähän, ja käskystä sitten loppuun saakka. Otettiin vielä toinenkin kerta kun näytti olevan niin kivaa, meni jotakuinkin samaan tyyliin kuin edellinenkin. Aika taitava tenava! Eiköhän tuo esineiden pudottelukin jää nopeasti pois, kunhan hoksaa että se tuominen on se varsinainen idea koko hommassa.

Huimallekin piti tehdä jälki, mutta kuinka ollakaan - ensimmäistä merkkiä kiinnittäessä huomasin, että kepit puuttuu. No, eihän ne nyt toki olekaan jäljestäessä yhtään olennainen juttu >: (  Tempaisin sitten vaan maasta kepin ja koitin nopsaan vähän hajustaa sitä, ja tein Huimalle kokonaisen jäljen sijaan janan joka vanheni reilun puoli tuntia. Keppi oli ensin kymmenen metrin päässä oletetusta janan ja jäljen leikkauskohdasta, ja sitten muutaman kymmenen metrin päässä loppupalkka.

Janalta jäljelle matkaa n. 30 metriä, eteni ihan pikkuisen vinoon ja löysi jäljen hyvin. Eka keppi löytyi myös helposti, vaikka ei varmaan kovin voimakkaasti tuoksunutkaan. Vaan sittenpä koira menikin loppupalkan yli, eikä sairas ohjaajakaan kyennyt muistamaan minne sen purkin oli oikein jemmannut. Laskin Huiman sitten irti ja kehujen jälkeen se sai etsiä purkin vapaana. Ei mennyt siis ihan putkeen, mutta tulipa ainakin Huimaakin vähän aktivoitua ;-)  (Huima kyllä näytti autolle kävellessä ihan epäuskoiselle, että tässäkö tää homma muka jo oli.)

Tomeran jälki oli ehtinyt vanheta vajaan tunnin, ja se oli tänään reilut 100 metriä pitkä. Vaikka ei olla pahemmin ehditty viime aikoina jäljestämään, niin otin sille kuitenkin myös kaksi kulmaa (O+O) ja kokeilin mitä se tuumaisi jäljen päältä löytyvästä kepistä. Keppi oli lojunut autossa ties miten pitkään, ja jonkun aikaa taskussakin, joten siinä oli taatusti vahvat hajut.

Kaikki ei mennyt ihan putkeen Tomerankaan harjoituksessa - olin nimittäin juuri antanut sille aamuruoan, ja lisäksi palkannut sitä esineruudusta ruhtinaallisesti - joten se oli jäljelle lähtiessä täynnä kuin Turusen pyssy. Fiksua toimintaa, kerrassaan.

Tomeran kanssa käveltiin jäljelle janaa pitkin, ja jälki löytyi hienosti. Ainoa vaan että se lähti suoraan takajäljelle. Annoin sen mennä muutaman metrin, ja käänsin sen sitten "toiseen suuntaan" käskyllä. Tomppa jäljesti tänään aika rauhallisesti, eikä kovinkaan tarkasti. Pari kertaa se kadotti jäljen, mutta löysi aika hyvin uudelleen. Luulen kyllä, että jos en olisi itse tiennyt tarkkaan missä jälki kulkee, niin oltaisiin tällä kertaa eksytty pahemman kerran.

Olin painanut huolella mieleeni koekepin paikan, mutta kuinka ollakaan unohdin koko kepin jäljelle lähtiessä ihan totaalisesti. Onneksi mulla sentään on fiksu koira! Tomera pysähtyi istumaan kohdalle sattuneen kepin eteen ja katsoi kysyvästi, että "tässä olisi nyt tämmöinen haiseva keppi, mitäs tälle tehdään?" Onneksi olin edes sen verran hereillä tajutakseni että a) siinä on keppi, b) käskeä Tomeraa tuomaan sen. Namejakin oli jäljellä kokonaista kaksi kappaletta, että tulipa siitä myös hyvä palkka...

Kulmat menivät Tomeralta tänään vähän huti. Kummallakin kerralla jälki löytyi aika nopeasti uudelleen, en sitten tiedä kuinka paljon Tomeraa tuli avitettua. Myös matkan varrella ollut namipurkki ja loppupalkka löytyivät ihan hyvin.

Olin Tomeran touhuun tänään ihan tyytyväinen, vaikka jäljestys ei kovin intensiivistä ollutkaan - kuka sitä nyt täydellä mahalla? Kepin löytyminen oli iloinen yllätys - vaikka ollaanhan me noita keppihommia vähän erillään harjoiteltukin.

****************************

Viikolla ollaan tehty koirien kanssa äärimmäisen vähän mitään. Kohtuullisesti ne onneksi pärjäävät vähemmilläkin lenkeillä ja aktiviteeteilla. Eilen investoin toiseen kongiin, nyt niille saa ainakin lyötyä tulpan suuhun jos meno alkaa liiaksi villiintyä.

Kotona ollaan otettu ihan vähän tokoa kummankin kanssa. Huima on saanut tahkota etupäässä kaukokäskyjä, ja Tomera perusasentoa, seisomista ja noutokapulan pitämistä naksuttelemalla. Kapulan kanssa pitää olla tarkkana että pitämistä tulisi harjoiteltua vain silloin kun Tomera on edes vähän rauhallisemmalla tuulella, se kun tuntuu olevan sille aika kuumentava juttu.

Meidän lyhyeksi jääneillä lenkeillä Huima on lisäksi saanut tehdä vähän sen lempparijuttua, eli kaarinoutoa, ja Tomera on etsinyt ja noutanut keppejä. Se kyllä tykkää noista keppijutuista: yhtenä päivänä heitin Huimalle kepin sillä välin kun Tomera touhusi omiaan. Huima ei sitten viitsinytkään hakea sitä, ja Tomerakin oli taaempana pissalla ja luulin ettei edes huomannut koko keppiä. Lähemmäs päästyämme Tomera alkoi kuitenkin tarmokkaan nuuskuttelun kepin löytääkseen. Ja löytyihän se, vaikka oli vain heiton ajan ollut kädessä!

Muuta uutta Tomeran oppimaa on ulvominen. Yhtenä yönä täysikuun aikaan heräsin ensin siihen että Tomera ruopi vimmaisesti mattoa. Sitten alkoikin kuulua vertahyytävää ulvontaa =:-O  No, aika vienolla äänellä se päästeli, ei ole vielä ihan samanlaista syvyyttä kuin Huiman ulvonnassa. Mitähän se Tomppa mahtoi ulvoa - Huimahan ei koskaan ulvo muuta kuin unissaan.