2068222.jpg


Tomera aloitti tänään harrastus-uransa Kaapelitehtaalla pidetyssä ulkomuototuomareiden pentunäyttelyssä. Päivä oli pitkä, kun Tomera oli ensimmäisen kerran kehässä jo kymmenen jälkeen, ja sitten vielä iltapäivällä ryp-kehässä, joka päättyi vasta puoli viisi. Ehti se sentään ottaa autossa parin tunnin tirsat  siinä välissä.

Arvostelu kuului näin:
Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen ikäisekseen hyvin kehittynyt narttu, jolla hyvä purenta, silmät, korvat ja ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Erinomainen luusto. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä rintakehä. Hyvä karvapeite. Liikkuu hyvin. KP=ROP

Tomppa oli ainokainen porokoira, ja kun melkein kaikki muutkin ainoat rotunsa edustajat saivat tuomarilta sen kp:n ja ropin, niin kovin suurin odotuksin ei ryhmäkehään lähdetty. Mietin kyllä kaksi kertaa että jäädäänkö ollenkaan ryhmiin vai mennäänkö kotiin, mutta kun ajattelin että Tompan kanssa ei välttämättä enää tämän jälkeen paljoa ryhmäkehissä vierailla, ja  että samalla saataisiin kehäharjoittelua koko rahan edestä, niin jäätiin kuitenkin. Lisäksi tuomari tuntui tykkäävän Tomerasta kun kehui vielä varsinaisen arvostelun jälkeenkin Tomeraa todella kauniiksi koiraksi. Tuomari oli Hilkka Salohalla, jolla ei ole porokoirien arvosteluoikeutta, joten tiedä sitten miten osasi ottaa rodunomaiseet piirteet huomioon...

Kiva juttu oli, että Tomerasta tuli lopulta ryp-4 vajaan parinkymmenen koiran joukosta. Ihan parasta oli kuitenkin se miten hienosti Tomppa jaksoi käyttäytyä koko päivän. Ensimmäinen viisi minuuttinen hallissa oli sille kyllä aika jännittävä, ja vähän tuppasi häntäkin välillä menemään koipien väliin. Sitten se huomasi, että näyttelyssähän onkin oikeastaan tosi kivaa : )  Vähän sen olisi tehnyt mieli leikkiä muiden pentujen kanssa, mutta enimmäkseen se oli oikein hienosti. Kehässä se yllätti myös - seisoi enimmäkseen kohtuullisen hyvin ja juoksi myös ilman enempiä pomppuja. Ryhmäkehään mennessä se joutui vielä poseeraamaan ahtaassa välissä kymmenisen minuuttia, tuomari kun katseli koiria sen aikaa kun edelliset ryhmät olivat kehässä ja me odoteltiin omaa vuoroamme. Edessä oli karhukoira jolla oli vinkulelu, ja takana rähisevä buhund, ja silti Tomera esiintyi edes jollain lailla, vaikka kyllä siihen sitten jo koko loppu namipussi tuhlaantuikin. Koko ryhmähässäkkä kesti yhteensä vartin verran, ja se on aika pitkä aika tuommoiselle pikkukoiralle!

Päivä oli rankka, mutta ilmeisesti molempien mielestä kumminkin mukava. Ryhmäkehiin oli myös onneksi   tulossa Eija ja Bono, joten saatiin molemmat vähän odotteluseuraakin. Tomerasta Bono oli tosi ihana nuori mies  :-D  

Kaapelitehdas oli ihan ok näyttelypaikka: lattia oli betonia, hallissa ei suuremmin kaikunut, ja tilaakin oli ryhmäkehiin saakka ihan kohtalaisesti. Palkinnotkin lämmitti mieltä kun kerrankin sen Serti-pussukan tilalla oli kuivattua keuhkoa, kananpaloja ja possunkorvia.