Huiman lähtiessä agilityyn Tomera jäi tyytyväisenä kotimieheksi, kun oli päässyt yksin lenkille Haltin, Tiitun ja Hukan kanssa. Huimasta on mukavaa päästä reissuun ilman Tomeraa, ja se olikin varsin hyvällä mielellä koko reissun.

Tänään ohjelmistossa oli kahdella aitarivistöllä välistävetoja ja kiertämisiä, ja sitten niitä ihan "perinteisiä" aitapujotteluja (P-nellaa olisi kaivattu avaamaan terminologiaa!) Ohjaus oli edelleen vähän töksähtelevää ja vähemmän sulokasta, mutta nyt alkaa ehkä vähän näkyä valoa tunnelin päässä. Huima oli taas ihan liikuttava. Kun ohjaaja on innostunut ja ohjaa edes jossain määrin sujuvasti, niin Hui panee kyllä parastaan tehdäkseen kaiken oikein. Se on kyllä niin tunnollinen treenaaja, että se ei voisi varmaan kuvitellakaan lähtevänsä hurvittelemaan esteille omin päin. Vauhtiakin oli porokoiramittapuulla tänään ihan kivasti. Onkohan sillä kiltin tytön syndrooma?

• Kepit sujuivat tänään ihan hyvin (vaikkakin hitaasti) sillä systeemillä että katson Huimasta poispäin. Vaan on se hankalaa kun ei yhtään näe mitä se tekee!
• Takaakiertämisiä pitäisi harjoitella, niistä Huima ei oikein tajua vielä yhtään mitään (paitsi että aitarivistössähän se kyllä toimi jotenkuten).
• Aidalta takaisinpäinhypyt (voi vitsit, onkohan sillekin joku nimike..?) menivät kivasti kun itse käännyin vähän vastaanottamaan Huimaa.
• Tiukissa kulmissa hypyltä putkelle ja putkelta hypylle teki tosiaan tiukkaa, varsinkin kun ohjaajalta oli esteetkin taas vähän kateissa.

Huima tuntuu nyt hallikaudella jaksavan entistä paremmin vähän pidempääkin treeniä. Onhan se ennenkin ollut innostunut varsinkin ekalla radalla, mutta nyt se ei näytä hyytyvän treenin edetessäkään yhtään, vaikka harjoitukset ovat selvästi vaikeutuneet. Joko se johtuu siitä että ohjaus on tullut ehkäpä vähän sujuvammaksi, tai siitä että olen vasta nyt alkanut ymmärtää että sitä pitää palkata virheellisistäkin ohjauksista. Tai sitten siitä on vaan niin mukavaa päästä omimaan emäntä kerrankin kokonaan itselleen :o)