Ruokatunnilla käytiin molempien kanssa kiertämässä Eläintarhanlahti. Heti Tokoinrannassa havaittiin ensimmäiset kaninkolot, ja kyllähän olikin työtä pidellä kahta kanihullua koiraa. Tomera rakastui myös mereen - vesi oli noussut kävelytielle saakka joten siinä oli juuri sopivasti vettä lotrata, ja ah niitä kaikkia ihania aarteita mitä siellä kellui! Sorsat olivat myös Tomeran mielestä aika mahtavia, ja puluja olisi pitänyt myös vähän päästä pöllyttämään. Kävelylenkki oli niin jännittävä, että pissatkin jäivät kokonaan tekemättä (onneksi ei siltikään lirutellut töissä lattialle).
Tomeran kanssa oli yllättävän helppoa viettää työpäivää. Se oli yhtä vahtihaukkukohtausta lukuunottamatta oikein kiltisti ja hiljaa ja Hakaniemen perjantaihulinassa se käveli ihan kuin se olisi jokapäiväistä hommaa.
Raskaan työn lomassa...
pitää muistaa levätä kunnolla:
Töistä lähdettiin suoraan mökille viettämään pyhäinpäivää. Koirien viikonloppu meni etupäässä myyrästyksen merkeissä, tosin käytiin myös tervehtimässä Leimun perhettä ja vanhuksia. Viikonloppuna hiukan ihmetytti taas se jonkun keksimä "osuva" sanonta, joka kuuluu jotenkin niin, että "lappalaiskoira - aina läsnä, mutta ei koskaan tiellä". Meillä se kuuluu molempien osalta ainakin niin että "porokoira - ei koskaan läsnä, mutta aina tiellä". Kyläillessä tuli useampaan kertaan huomattua, että molempia pitää pukata ensin rollaattorin renkaalla kylkeen, ennen kuin väistävät makuupaikaltaan - joka yleensä on aina mahdollisimman keskellä.
Pyhäinpäivän iltaa vietettiin kolmistaan mökillä. Emäntä saunoi ja poltti kynttilöitä, ja koirat pitivät vahtia myyrästyksen lomassa. Olipa ihanan tunnelmallista!
Sunnuntai-aamuna kotiinlähtiessä koiria ei sitten näkynytkään missään. Arvasin kyllä millä asioilla ne olivat, ja starttasin muina naisina auton kotimatkalle. Risteykseen päästyä näin kaksi myyräpellolta vimmatusti juoksevaa mutanaamaista pystykorvaa - Huima juoksi täyttä vauhtia takaluukkuun, mutta Tomerapa kääntyikin takaisin mökillepäin siinä vaiheessa kun auto pysähtyi. Ei muuta kuin uudelleen matkaan, ja Tomera taas perään juoksemaan. Namilla sitä ei saanut houkuteltua lähemmäs, vaan se jäi muutaman metrin päähän kuin villieläin valmiina pakenemaan. Taskusta löytynellä muovipussilla höynäytin sen sitten lähemmäs - se hölmöläinen kun tuli heti katsomaan uteliaana että mikä se oikein on. Alkaa olla melkoista taistelua siitä kumpi meistä on ovelampi.
Tomera esitti mökillä myyrätanssia. Aurinko alkoi laskea eivätkä kamera ja kuvaaja oikein tahtoneet pysyä menossa mukana:
Kommentit