Taas on viikko laiskoteltu, ja flunssalääkkeen voimin lähdettiin Huiman kanssa agilitytreeneihin. Pääsi se Tomppakin takaluukku- ja lämmittelyseuralaiseksi.

Tänään rata alkoi ennenkuulumattomasti putkella! Sehän sai jo ohjaajan puntin tutisemaan - vaan mitä tekee Huima - no karkaa putkeen tietysti  ;-)  Putken jälkeen tuli hankala aita-pyöritys-hässäkkä, ja loppupäässä piti vielä päästä kepeiltä sivussa olevan pituuden jälkeen keinulle. Eka kierros meni ihan harjoitellessa, mutta toinen meni jo huomattavasti paremmin! Aitakiemuroissa meillä on samaa ongelmaa kuin kepeilläkin, eli Huima katselee ohjaavan käden sijasta ohjaavaa nassua. Ei se sitten auta kuin palata alkeisiin ja ottaa nami kauniiseen käteen.

Keppejä kokeiltiin taas niin että katson poispäin, mutta ei se taida näinkään onnistua. Viimeinen kerta mentiin niin että laskin käden (ja naaman) mahdollisimman alas, ja parhaiten se taitaa mennä kumminkin niin. Jos on tottunut vuosikausia ottamaan kontaktia agilityssakin, niin ei sitä taida ihan hetkessä uusiin systeemeihin oppia.

**************

Tokoilurintamalla ei mitään uutta - joka päivä ohjelmassa on ollut aamuruoalla Tomeran paikallamakuu, ja iltaruoalla Tomeran hampaidenkatsastus. Molemmat sujuvat hyvin, jatketaan kuuria vielä vähän aikaa.

Olkkaritottista ollaan otettu parin paikallamakuun verran, ja lisäksi Tomera on saanut pitää vähän tunnarikapulaa. Oma hermo ei kestä sitä hommaa näköjään alkuunkaan, ja siirryttiinkin vähin äänin siihen taktiikkaan, että nappaan Tomppaa nenästä kiinni kun kapula on suussa. Turha kai sitä on opettaa puremaan, kun se ei vielä ole tavaksi asti päässyt.

**************

Arkielämä rullaa myös entiseen tapaan, Tomera vahtii, puree, vie sukkia ja kyniä (ja piirtää niillä omia kuvioita olkkarin mattoon). Lenkillä Tomera tulee tosi nätisti kutsuttaessa luokse, ja välillä vaikka ei kutsutakaan. Kiltti tyttö! Ja fiksu - Tomppa on oppinut että emännän äänessä on hiukan eri sävy silloin kun se kutsuu luokse kytkemistarkoituksessa.  Karkureissuja ei ole päässyt tapahtumaan, vaan Tomppa kulkee lenkillä hienosti näköpiirissä, kunhan sen puuhia vaan muistaa vahtia. Välillä se spurttailee hillitöntä vauhtia jälkiä pitkin, mutta ihme ja kumma tulee yhtä lujaa luokse kun kutsutaan.

Onneksi ei olla vielä vapailla lenkeillä törmätty muihin ulkoilijoihin. Sunnuntaina Tomppa oli kiinni kun käveltiin puskissa hiippailleen  metsätyömiehen ohi. Huima katseli hiljaa ja tuli kauniisti sivulla ohi, kun Tomera taas sai miehelle ihan kamalat raivarit. Empä taida haluta tietää miten olisi käynyt, jos se olisi irti ollut. No ei se nyt ehkä miestä syönytkään olisi  :o)  Samanlaisen raivoisan vastaanoton sai lauantaina pikkujouluista palannut isäntä. Tomppa on talon turva ;-D

Hihnalenkeillä Tomera on alkanut silloin tällöin tarjoamaan oma-aloitteisesti kontaktia. Se on kyllä niin hätäinen, että jos ei sitä heti huomaa kehua, se häipyy saman tien. Emännän vasen jalka alkaa saada myös merkitystä, sille puolelle hakeudutaan selvästi enemmän. Vieraat koirat ohitetaan ihan hiljaa, mutta enimmäkseen kahdella jalalla seisten ja hihnaa kiskoen. Onneksi myös näissä tilanteissa Huima tulee sivulle seuraamaan - josko vaikka Tomera joskus ottaisi siitä oppia.

Tomera on myös edelleen kyllästymätön leikkijä. Vaikka se vetäisi Huiman kanssa miten paljon tahansa lelua, se ei ikinä kieltäydy kunnon vetoleikistä tai pallon perässä juoksemisesta. Puruote on niin vahva, että sitä pystyisi varmaan narupallon päässä lennättämään kuin leijaa. Vastapainoksi sitten Tomppa on vieläkin hellyydenkipeä kyljessä kyhnääjä, jolla on ehtiväinen kieli (ja jolla varsin usein maistellaan myös tienvarresta kakkaa...)

Ulkoasu vaihtelee edelleen, Tomera on taas vaihteeksi aika neliömäinen honkkeli. Korkeutta on tullut muutamassa viikossa vielä pari senttiä lisää, ja rungon pituus on jäänyt venymättä. Nyt se taitaa olla jo pari senttiä Huimaa korkeampi. Kiva kun Tompasta ei tullut mikään sintti!