Kamalat ja kamalan vaikeat treenit. Ohjaaja oli sumuvalot päällä alusta loppuun (ja vielä kotimatkallakin...)

Paljon (omavalintaisia) takaaleikkauksia ja kummallisia pyörityksiä, ja kun ohjaajan asenne oli jo lähdössä se, että ei onnistu, niin eihän se oikein onnistunutkaan. Lisäksi oli kamala huoli taas radan muistamisesta heti kun se oli vähän monimutkaisempi.

Huima jäi ekassa lähdössä istua jököttämään paikoilleen, tosin en kyllä käskyttänytkään sitä vaan lähdin vaan itse juoksentelemaan. Taisi se johtua vähän siitäkin että otti heti itseensä kun vaikutin niin huolestuneelle.  Lähti se siitä sitten toisella yrityksellä, ja teki ihan hyvin ja innokkaasti.

Päivän ainoa lohtu oli, että kun surkean radan jälkeen paikattiin pahiten mennyttä alkua, niin se meni sentään vähän paremmin.