Huima on ollut vähän alavireinen jo jonkun aikaa, ja tänä aamuna huomasin, että sen nisät on hiukan turvoksissa. Kyllä se vaan niin on, että steriloinnista huolimatta sille tulee jonkinsortin valeraskaudet - onneksi ei kumminkaan niin voimakkaat kuin ennen leikkausta.

Toisaalta Huima taas on viime aikoina ollut välillä rasittavuuteen saakka riehakas, liekö sitten ottanut oppia kaveristaan. Välillä tuntuu, että sitä saa komentaa paljon kovempaa kuin Tomeraa, jotta käyttäytyy koiriksi.

Eilen vein Huiman rottinkipetiin upouuden lampaantaljan pehmikkeeksi, ja heti kun selkäni käänsin, se oli vedetty keskelle lattiaa, jossa toinen veti sitä toisesta päästä ja toinen toisesta. Tomera uskoi aika pian että se ei ole leluksi tarkoitettu, mutta Huiman piti käydä vielä senkin jälkeen vaivihkaa kiskomassa sitä. Kyllä se sen päällä sentään jo loppuillasta makoili tyytyväisenä. Jostain syystä rottinkikori on Huiman yksityisomaisuutta, Tomera ei ole kertaakaan koittanut mennä sinne.