Huiman viimeaikainen metsälenkkeily on ollut kummallisen hillittyä, eikä se ole juuri omia vakikiemuroitaan esitellyt. Eilen sitten tapahtui jotain ihan tavatonta - molemmat koirat olivat tunnin lenkin irti - eikä kumpikaan mennyt kahtakymmentä metriä kauemmas, vaikka emäntä lörpötteli vielä puolet lenkistä puhelimeenkin. Jo on aikoihin eletty, ahneus ja kateus näköjään vie voiton tässäkin hommassa!

Tomera on punnittu pitkästä aikaa (ei niin kivaa hommaa kun samalla on pakko punnita myös itsensä Nolostunut). Painoa ei ole kertynyt kuin puoli kiloa marraskuulta, Tomppa on ihan mallin mitoissa eli pitkä ja hoikka: 14,5 kiloa ja viitisenkymmentä senttiä. Veikkaisin Tomskun aikuispainoksi lähemmäs pariakymmentä kiloa, että onhan tuossa vielä vähän kasvamista.

Huima ei ole meidän huushollissa nykyään ainoa kummallinen. Tomeralla on kauhea viehtymys vessan vetämiseen (juu, se seuraa paljon emäntää, myös vessaan Päättämätön). Sille tulee suorastaan kiire aina kun se huomaa että kohta vessa vedetään, ja tulee ihmettelemään niin läheltä että välillä hirvittää kasteleeko se naamansa. Onpas epähygieeninen tapa. Nauru