Tänään saatiinkin treenata agilitya koko rahan edestä, kun paikalla oli meidän lisäksi vain Nuutti. Rata oli aika kiva, muutamalla vaikeammalla paikalla höystetty, mutta ei mikään ihan mahdoton. Edes meille.

Aloitus tosin heti tökki - jätin Huiman kahden aidan taakse, ja kun se ensin meinasi varastaa, niin sen jälkeen se jäi istua-jököttämään paikoilleen. En kyllä tiedä mikä ihmeen juttu se oikein on, ei ainakaan mitään motivaatioon liittyvää, eikä se viime aikoina ole kyllä ollut yhtään epävarman oloinenkaan. Joka tapauksessa otettiin sitten monta kertaa pelkkää lähtöä kahdella eri variaatiolla, ja kun käytin hyppy-käskyn sijasta tule-käskyä, niin ei ollut mitään ongelmaa. Saas nähdä toimiiko homma muka ihan oikeasti noin hyvin pelkällä käskyn vaihdolla.

Tällä kertaa ihka oma ohjaussuunnitelmani taisi toimia, ja ensimmäistä kertaa sitä ei tarvinnut kauheasti korjata. Aidalta keinulle viedessä vaihdettiin kyllä valssi takaaleikkaukseksi, mutta siinä kohtaa ajattelin kyllä että en uskalla päästää Huimaa keinulle yksin. Huima on siinä mielessä helppo ohjattava, että se kyllä menee aika tasan sinne minne sen ohjaa, mutta jos ohjaa yhtään huonosti, niin homma tökkii. Tänään laskin mutkassa A:lta aidalle käteni liian aikaisin, ja Huima jäi suurin piirtein aidan ylle leijumaan, kun se rupesi kesken kaiken miettimään että oliko se nyt sittenkin väärällä esteellä. Voi toista tunnollista.

Tehtiin tänään hommia oikein urakalla, ensin niitä lähtöjä, sitten rata kokonaan läpi, ja sen jälkeen vielä parin-kolmen paikan paikkaukset. Sitten teki Nuutti, ja sen jälkeen me tehtiin taas koko rata (meni toisella kertaa tosi hyvin!), ja sitten vielä kokeiltiin erilaisia sijoittumisia putken jälkeen. Huimasta näytti olevan aika hauskaa kun se löysikin ohjaajan putken jälkeen jo seuraavan aidan takaa. Ei ollut Huimalla mitään jaksamis-ongemia vaikka tehtiin noin paljon, päin vastoin se näytti vähän sille ettei sitä olisi huvittanut vielä sittenkään lopettaa.

Muuta mainitsemisen arvoista treeneissä taisi olla se, että Huima meni tänään historiallisesti aan alla olevaan putkeen kun olisi pitänyt mennä aalle. Ja vielä kun etukäteen hehkutin, että kerrankin Huimalle helppo valinta.

Tomera sai kotiin tultua jatkaa vähän noutoharjoituksia. Samalla metodilla tehtiin kuin viimeksikin (x3). Tomsku viiletti laukalla kapulalle, tarttui rivakasti, kantoi purematta ja hyvällä otteella, ja palautti kapulan laukalla pienen koukkauksen kautta takaisin. Tosi tarkkana saa kyllä olla että itse hilluu lelun kanssa tarpeeksi houkuttelevasti vastassa, muutoin varmaan tapahtuu kauheita. Mutta varsin hyvälle näyttää Tompan touhuilut!