Tänään oli agilityharkoissa viime viikon agi-ränkkärien rata. Radalla oli muutama vaikeampi paikka, mutta muuten se oli viime aikojen treeniratoja helpompi, ja mukana oli pari vauhdikkaampaa suoraakin.

Lähdössä meille käy Huiman kanssa nykyään usein niin, että heti toinen este jää väliin, ja niin tänäänkin. Mistähän lie johtuu, ei sen esteen tarvitse olla kuin metrin verran sivussa kun siitä mennän ohi. Lähtö otettiin siis heti uusiksi, mutta sitten päästiinkin radan puoliväliin saakka ihan superhienosti, ja päätin palkata Huiman jo siinä välissä lelulla. Taidettiin mennä alku ihan virheittä, ainoa pieni kömmähdys oli kun otin Huiman vähän liiankin tehokkaasti haltuun putkelle koukatessa.

Loppurata ei mennytkään sitten ihan niin hienosti, joten hyvä kun tuli palkattua jo ekan puolikkaan jälkeen. A:n alla olevaan putkeen oli vähän hankala mennä kun A veti puoleensa paljon enemmän, ja muurille mennessä hukkasin taas kerran Huiman jonnekin selkäni taakse. Lopussa oleva aitahässäkkä (takaaleikkaus aidalle, käden vaihto ja poikittain olevalle aidalle, sen takaa ja taas poikittain olevalle aidalle) meni myös omilla ohjauskuvioillani ihan piruettien tekemiseksi, mutta sentään korjattuna tehtiin sekin tosi hienosti!

Kaiken kaikkiaan rata meni niin hyvin, että ei olisi tehnyt mieli enää ottaakaan mitään muuta, mutta tehtiin sitten lopuksi vielä kerran se aitahässäkkä (muuri-keinu-aita-aita-aita), ja lisäksi juostiin lähtösuora + vauhdilla putkeen. Aitahommeli ei mennyt ihan niin hienosti toisella kertaa kun kiirehdin itse liikaa, mutta Huima teki kyllä hienosti. Eka kerralla koitettiin lähteä keinulta, mutta sen verran sillä taisi olla takaraivossa viime viikon lentokeinu, että piti ottaa muurilta vauhtia ennen kuin selvittiin keinusta.

Huima oli tänään taas oikein pätevä agilitykoira - vauhtia oli, kontaktit menivät kaikki oikein hyvin, ja tiukat käännöksetkin menivät aika lailla hienosti 

*************

Tomeran hormonitoiminnassa on nyt jonkunlainen myllerrys menossa - tänään se pissasi meidän aamulenkillä reilun kilsan pätkällä kuusi kertaa. Saisi jo se juoksu kohta tullakin, tai ainakin tuo mastodontti voisi jo harkita pituuskasvunsa lopettamista...

Aikuistumista on ehkä näkyvissä vähän muussakin elämässä - iltahepulit alkavat olla aika harvinaisia, eikä Tomppa enää muutenkaan riivaa Huimaa ihan yhtä paljon kuin ennen. Tosin sille on nyt tullut semmoinen kiva tapa lenkillä, että parisataa metriä ennen kotia se alkaa hyökkäillä Huimaa päin ja purra hihnaa. Joskus Huima lähtee menoon mukaan, ja siinähän sitä onkin paketissa selvittelemistä ja ohikulkijoilla ihmettelemistä.

Ruokaansa Tomera tahtoo vieläkin vahtia aika tarkkaan, ja välillä tulee sanomista siitäkin jos Huima menee tutkimaan sen tyhjää ruokakuppia. Luulen kyllä että se on Tomeralle enemmänkin leikkiä, kun se näyttää monesti ihan sille, että se oikein odottaa että Huima tulisi vähän lähemmäs. Toisaalta taas se voi jättää ruokansa jo syömässä olevan Huiman viereen siksi aikaa että käydään ensin keittiössä tekemässä joku temppu. Se on jo aika hyvin ahneelta ja ruokaa omivalta pieneltä koiralta! Luista ei ole tullut enää pitkään aikaan mitään sanomista, paitsi niin päin että Huima murisee jos Tomera tulee liian lähelle kun Huimalla on luu.

Tomeralla on myös oikein liikuttava tapa nuolla Huiman suupielet ja korvat sekä silloin kun ollaan oltu Huiman kanssa kaksin reissussa ja tullaan kotiin, että myös niin päin kun tullaan Tomeran kanssa ulkoa ja Huima on odottanut kotona. Kyllä se pikkukoira vielä hyvin paikkansa tietää    Tomera on kyllä ollut tähän saakka (kop kop) muutenkin ihan käsittämättömän kiltti ja helppo pentu.