Tänään oli viikon aivojumppapäivä. Meitä oli tänään kuusi treenaajaa ja kaksi tuntia aikaa, joten ehdittiin kuormittaa aivosolut ylikuormituksen puolelle. Päivän saldona oli kaadettu aita x 2, komea lentokeinu x 1, onnistunut käännös x 1 ja kaupanpäälle ohjaajalle kunnon mustelma käteen. Ihan kuin se tavallinen nöyryytys ei olisi riittänyt. Huuto

Harjoituksena oli taas aitoja sinne, tänne ja takaisin. Muistamista vaikeutti se, että välillä piti mennä jostain välistä poispäin ja toisella kerralla takaisinpäin, mutta tälläkertaapa ohjaaja yllätti ja muisti minne pitää mennä. Nauru Muita ilonaiheita ohjauksesta ei tälläkään kertaa löytynyt - paitsi se yksi onnistunut käännös.

Huima sen sijaan oli ihan loistava. Kepit mentiin sujuvasti, ja kuulemma se näyttikin ihan hyvälle - täytyy olla tyytyväinen, vaikka Huimaa edelleen pitääkin ohjata käsi lattiatasolla. Keinulle Huima meni ensimmäisellä kerralla täydellä vauhdilla, luuli varmaankin olevansa puomilla. Komeasta alastulosta huolimatta keinu mentiin vielä monta kertaa ihan onnistuneestikin, vaikka pari seuraavaa yritystä menikin kontaktin yli hypäten. Aidan kaatumisetkaan eivät Huimaa haitanneet, vaan se teki koko treenin oikein iloisesti ja innokkaasti ja oli taas kerran oikein ylpeä itsestään. Raukkaparka ei tiennyt että treenit menivät ihan poskelleen.

Eipä auta muu kuin ohjaajan jälleen kerran niellä ylpeytensä ja kerätä voimia ensi viikon koettelemukseen. Pääasia että Huimalla on kivaa. Kieli ulkona