Eilen oli etätyöpäivä ja käytiin ruokatunnilla nopsaan kiertämässä Rutikka. Rannalta oli tulossa mies flätin kanssa, ja porokaksikko joutui myös hetikohta vapaaksi päästyään uudelleen hihnan päähän. Meidän tähän astiset ohitusongelmat kulminoituivatkin sitten oikein kunnolla kun kohdalle päästiin: Tomeraa innostutti ja jänskätti, ja se purki sen näpsimällä Huimaa. Huimaa ärsytti Tomeran touhu, ja se taasen purki sen  siivosti käyttäytyvään flättiin raivoamalla sille. Siis Huima, joka on aina ollut maailman ystävällisin ohittaja (jos sakemanneja ei lasketa...).

Viime viikolla taisi käydä vähän saman tapainen tilanne, jota vaan en päässyt kunnolla todistamaan kun koirat olivat selkäni takana. Molemmat tempoivat ohitustilanteessa hihnoissa, toinen ulvaisi, ja matkaa jatkettuamme Huima luimuili jonkin aikaa surkean näköisenä. Arvelin silloin jo, että Tomera taisi napata sitä, ja nyt olen siitä kyllä aika varma. Muissakin, vähän vähemmän innostuttavissa tilanteissa olen huomannut että Tomera herkästi näpsii Huiman niskaa. Pitää nyt olla sille siitä ekstratiukkana, kun Huima kerran ei ole.

Eilen ehdittiin käydä molempien kanssa myös erikseen lenkillä. Tomera pääsi haistelemaan city-elämää, kun kierrettiin Sittarin parkkihallista koirapuiston ohi rautatie-aseman tunneliin, asemalle ja ritilärappusten kautta takaisin. Tomppa käyttäytyi kuin pieni enkeli, hihna oli koko lenkin löysällä, ja hajuistakin päästiin ohi pienellä huomauttamisella. Koirapuistossa oli kaksi koiraa, jotka räyskyttivät aidan toisella puolella koko sen matkan kun kuljettiin aidanviertä. Tomera kiersi toiselle puolelleni niin, että olin sen ja koirien välissä, ja lähestulkoon seurasi koko matkan. Sama homma kun ohitettiin S-marketin edessä seissyt valtava saksanpaimenkoira, joka ryki meitä kohti. Ei puhettakaan hepuloinnista Tomeralla, kun mummu ei ollut mukana tukena ja turvana. Rautatieasemalla Tomppa väisti vähän juuri kohdalla suhahtaen auenneita junan ovia, ja ylempänä rapuilla viuhtovia poikia.

Ikä on nyt kyllä ehkä sen verran paha, että voisi olla järkevää vaan touhuilla kotinurkilla. Sielläkin kun on kaikkea vaarallista, toissapäivänä Tomsku sai hepulin pikkupojalle, jolla oli sukset kainalossa.

Turha varmaan sanoa että Huiman soololenkki meni myös hyvin. Miten se voikin olla niin, että kun kaksi hienosti hihnassa käyttäytyvää koiraa laittaa yhteen, siitä syntyy katastrofi? Pitäisi kyllä ehtiä käyttämään niitä enemmän yksitellen lenkillä, mutta kun ei tahdo aika riittää. Seuraavalle reissulle täytyy ainakin ottaa Tomeralle lelu mukaan, josko se purkaisi ohitushermostustaan siihen eikä Huimaan.

*************

Aamutokoilurintamalla sen sijaan menee hienosti. Tänäänkään en kyllä noussut yhtään aikaisemmin (viisi torkkua...), ja olinkin töissä vasta kymmeneltä, mutta treenattiinpas silti vähän ennen töihin lähtöä!

Huima teki kaksi luoksetulon pysäytystä; ekan heittämällä ja toisen takapalkalla. Vauhti molemmissa täysi, pysähdykset vähän löysiä. Pitää ottaa sille kuuri yhtäaikaista käskyä ja palkanheittämistä, jos saisi vähän terävyyttä lisää.

Tomera teki myös luoksetuloa namipurkilla. Ensimmäisellä kerralla pysäytys heittämällä, ja toinen läpijuoksu jalkojen välistä namipurkille. Kolmannella ja neljännellä kerralla kävin palkkaamassa sen pelkästä istumaan jäämisestä. Kaikki meni muuten huippuhienosti, mutta perusasennosta Tomppa lipeää helposti makuulle. Odottamiset menivät tosi hienosti, vaikka lähtö oli räjähtävä ;-)
Lopuksi otettiin vielä eteentulemisia namilla. Nopeita, innokkaita ja tiiviitä, mutta helposti vähän vinoja. Nami sormissa oli aika kivulias tapa, koitettiin sitten namittomalla kädellä ohjaamalla...