Huimalla alkoi mennä päivä pieleen jo aamuyöstä, kun sillä oli ilmeisesti ruoansulatushäiriöitä ja se oksensi kahteen oteeseen sappinestettä ja pieniä sulamattomia luunpaloja (6 länttiä – matolle luonnollisesti).

Aamulla oli pakkasta seitsemisen astetta, ja kun tähän aikaan vuodesta päivällä jo lämpötila nousee, niin jätin Huiman hyvillä mielin päiväksi tarhaan. Töistä tullessaan isäntä oli löytänyt Huiman makaamasta jäisessä kuopassa, turkki märkänä ja "jalat toimimatta". Tiedä sitten miten pahasti se on oikeasti ollut jäässä, mutta tuskin sillä on kovin kivakaan päivä ollut.    Huima oli kuulemma sisälle vietyäkin vielä luimistellut ja surkeillut, ja sitten ne olivatkin Tompan kanssa saaneet lohdukkeeksi isot kimpaleet HK:n sinistä.

Kumma juttu että Huiman on pitänyt maassa maata, eikä ole koppiin älynnyt mennä, siellä kun on se porontaljakin pysynyt nyt ihan hyvin. Talja on vielä Huiman vanha peti, että pitäisi olla mieleinen makuualusta. Eiköhän se ole halunnut mennä samaan koppiin Tompan kanssa, tai eiköhän Tomppa ole päästänyt sitä sinne..?

Hieroin Huiman illalla ja kävin läpi tassut ja muut, ei näyttänyt olevan mitään arkoja (paleltuneita) paikkoja tai edes jumeja. Yksi karvaton kohta löytyi reidestä, mistä lie tullut. On sillä kyllä ihan mahdottoman surkea turkki, kyljissä on sentin mittaista untuvaa ja ainoa hyvässä karvassa oleva paikka on sään takana oleva läntti. Ei ihme jos vähän paleltaa.

**************

Agilityyn lähtiessä mietin että onko urheileminen ihan järkevää jos toinen on kitunut koko päivän, mutta kun turhahan sitä on jäädä kotiinkaan surkuttelemaan, niin lähdettiin kuitenkin. Treenit menivät ekan kierroksen osalta tosi hyvin, rata oli kiva ja Huima oikein hyvä. Keinun se meni tällä kertaa hitaasti mutta ihan varman oloisesti, ja olin siihen oikein tyytyväinen. Omia mokia tuli taas parissa paikassa, niitä sitten paikkailtiin vielä vähän. Ekan kerran pitkästä aikaa unohdin myös radan, vaikka se ei vaikea ollutkaan.

Toinen kierros ei sitten enää sujunutkaan. Ekojen aitojen jälkeen tuli puomi (joka oli muuten menty jo edelliselläkin radalla), mutta Huimapa ei suostunutkaan tulemaan puomia metriä pidemmälle. Kokeiltiin pari kertaa, otettiin sitten vähän muuta ja vietiin Huima takaisin häkkiin. Treenien lopuksi koitettiin vielä kerran viedä Huimaa puomille, mutta ei se vaan sujunut. Oltiin Matin kanssa fiksuja eikä painostettu Huimaa enempää, tehtiin vaan vielä vähän muuta kivaa lopuksi. Huima oli selvästi ahdistunut kun ei kyennyt puomia tekemään, ja luimuili vähän. Saas nähdä miten meillä sujuu jatkossa, kuvittelisin että Huima unohtaa mokoman samantien.

***************

Tomera puolestaan ei tiedä maailman murheista mitään. Sitä ei palella pakkasessa, sen mielestä talvi on ihan mahtavaa aikaa. Viikonloppuna se oppi sukuperinteen mukaisesti laskemaan mäkeä. Sillä on vaan vähän eri tyyli; Huima kun tulee alas mahallaan, Tomera tulee kyljellään pää edellä. Ihanaa on myös, jos emäntä ei huomaa että Tomppa on kierimässä ja kiskoo vaan hihnasta eteenpäin. Tomppa tulee perässä kuin pulkka ikään, ja näyttää perin tytyyväiselle.

Shoppasin eilen Tompalle lapinreissua varten oman manttelin, ja tuo mastodontti näkyy tarvitsevan koon XXL että on sopiva. Eilen iltapissalenkillä testailtiin takkia, ja Tomppa suhtautui siihen niin kuin muihinkin uusiin juttuihin, eli ihan kuin sille olisi joka päivä tähänkin saakka puettu päälle ulos lähtiessä. Sitä ei vaatetus haitannut pätkääkään, asiatkin hoituivat takki päällä mallikkaasti (muistan kun eräs aikoinaan ei suostunut edes pissalle puettuna, ja kävelykin oli vaikeaa takki päällä...). Huima lainasi Tomeran uutta takkia aamulla, ja sille se oli kyllä ihan liian pitkä. Aika noloa muuten, kun säänkestävä porokoira pitää pukea 14 asteen pakkasella lenkille lähtiessä!

Tänä aamuna Huima jäi sisään takan eteen köllöttelemään, ja Tomppa meni tarhaan. Saas nähdä miten se siellä pärjää kun ei ole ikinä ennen ollut noin pitkää aikaa yksin, mutta kun en raaskinnut sitä sisäänkään jättää koko päiväksi kun virtaa tuntui taas olevan roppakaupalla. Ainakin se jäi sinne ihan muina naisina, eikä haukkunut edes auton perään.

***********************

Tokoilut on jääneet taas vähän vähälle, lauantaina otettiin vähän jotain pientä molempien kanssa. Huiman kaukot ja luoksetulo edistyvät ihan lupaavasti, luoksetulossa on vähän hidastelua ja kaukoissa edelleen pientä etenemistä, mutta suunta on ehkä oikea.

Tomppa teki vähän luoksetuloa, seuraamista, seisomista ja kaukoja. Seisominen ei oikein etene, ja kaukot eivät sujuneet oikein ollenkaan. PItää ottaa niitä tänään vaikka ihan aluksi, jos ne vaativat niin paljon aivotyötä että niitä ei voi tehdä enää lopuksi.

***********************

Viikonloppuna käytiin molempina päivinä Paarijoen kanjonissa ja kiipeämässä hakkuiden tappomäkiä ylös-alas. Tomppa tuli mäet alas (ja ylöskin kyllä) kymmenen metrin loikilla, mutta jospa sen fysiikka jo kestäisi vähän rajummankin menon. Huima huiteli kanjonin tienoilla luvattoman kauan omilla teillään, mutta onneksi Tomppa oli siinä vaiheessa kiinni ja tallessa. Eka irtokoirakin tuli toisella reissulla haistelemaan Tomeraa, mutta oli onneksi kiltti narttu joka lähti sman tien tiehensä. Toinen irtokoira pinkoi meidän perässä myös, mutta yhdellä tehokkaalla ei-karjaisulla lähti lipettiin häntä koipien välissä.