Hallille ei päästy kun Huima oli taas ripulilla (joo, taas on kuurattu lattioita ja juostu yöllä ulkona Otsan rypistys), joten Tomera sai tokoilla vähän omalla pihalla.

Illalla leikittiin oikein urakalla ja tehtiin siinä sivussa muutama tokoliike. Lelupalkkaaminen ei ole vieläkään oikein sujuvaa, kahden lelun kanssa homma menee niin, että kun Tomppa voittaa lelun, se vetää ensin pari kierrosta rallia, sitten se tulee kuin höyryveturi ja nappaa suuhunsa toisenkin lelun. Omaa kättä on pakko pitää ojossa, muuten se sarvikuono kaataa – tai ainakin saa ohjaajan polvilumpiot pois paikoiltaan. Mutta jos tuo on Tomerasta kaikkein kivointa, niin olkoon, eiköhän se siitä iän myötä vähän tasaannu.

Otettiin leikin lomassa pari noutoa (tuli pienellä kiemuralla), luoksetuloa ensin niin että kutsuin ja lähdin juoksemaan melkein heti jätettyäni Tompan, ja toinen niin että se sai juosta suoraan leluun kun seisoin paikoillani. Lopuksi nopeita maahanmenoja, niissä on ohjaajan tekniikka vielä vähän hukassa. Tomera oli vajaan vartin touhuilun jälkeen ihan puhki, rankkaa tuo leikkiminen!

Aamulla otettiin rauhallisemmin ja harjoiteltiin vähän seuraamista ja perusasennossa istumista. Nami kädessä otettiin vähän käännöksiä ja juoksemista, ilman namia pari paikalla käännöstä myös sekä muutaman metrin seuraamisia. Edistyisköhän tää vähän? Lopuksi pieni paikallamakuu.

Tomera keskittyi aika kivasti, se ei edes huomannut lintulaudalla varkaissa ollutta oravaa. Huima sen sijaan bongasi sen siinä odotellessa, mutta ei onneksi sanonut mitään. Tottahan tilanne piti käyttää hyödyksi ja otettiin Huiman kanssa vähän seuraamista ja kaukot (seistessä jalat tuppaa nyt jäämään aika pahasti rungon alle). Välillä se koitti vähän kurkkia oravaan päin, mutta hurjasta häiriöstä (ja vatsanväänteistä?) huolimatta se teki sentään ihan hyvin. Hymy