Eipä sujunut Huima-paralta tiistai sen paremmin kuin maanantaikaan. Treenit saatiin treenattua vielä kunnialla, vaikka sielläkin jo vähän ihmettelin kun Huima parin pikku spurtin jälkeen oli ihan lääh-puuh. Syy selvisi kotimatkalla: hallilta pois lähtiessä takaluukussa oli vielä ihan hiljaista, sitten alkoi kuulua vienoa piipitystä, vaativampaa piipitystä, ja puolivälissä matkaa se huusi jo suoraa huutoa. Tiesin kyllä heti mistä on kysymys, mutta kun hallilta meille ei ole kuin kymmenen minuutin matka, niin huudatin sitä kotiin saakka. Takaluukusta se syöksyi suoraan ripuloimaan.

Hölmönä annoin sille vielä iltapalaksi kaksi siipeäkin (attapektin kera sentään), ja sitten laukattiinkin yöllä kahden tunnin välein tyhjennyksellä. Kello kolmen ripulireissulla sattui sitten muuta... Sisään tullessa ihmettelin unenpöpperössä että miksi Huima seisoo verilätäkössä, ja ajattelin jo että se on niin pahalla veriripulilla että verta vuotaa peräpäästä solkenaan. No ei sentään, se oli saanut vaan kakalla kykkiessään anturansa halki ihan kunnolla.

Onneksi Huiman privaatti-sidetarvekaapissa oli varastotilanne kunnossa ja saatiin tassu kääräistyä pakettiin. Tomera vaan kovin auttavaisena olisi ollut nuolemassa koko ajan Huiman pakettia. Nuolipa se enimmät veritipatkin lattialta, vaikka kyllä meidän huusholli oli aika lohduttomassa kunnossa kun töihin lähdin.

Kuin pisteenä iin päälle Tomppa vielä livisti aamulla kun olin tuuppaamassa sitä tarhan ovesta sisään. Ei se minkään eläimen perään häipynyt, sillä oli ihan semmoinen ilme naamalla että kyse oli Tompan versiosta teinikapinasta. Jätin sen niine hyvineen ulos ja kävin välillä putsaamassa ja sitomassa Huiman tassun, kun arvelin että Tomeralle olisi varsin mieleen jos lähtisin huutelemaan sen perään. Paketoimisoperaation jälkeen Tomera löytyikin jo pihalta antaumuksellisessa lumikylvyssä, se oli tullut varmaan saman tien takaisin omalle pihalle kun huomasi jääneensä yksin. Huiman kanssa on tullut sen verran harjoiteltua noita haavanhoitojuttuja, että siinä ei meillä kauaa nokka tuhissut.

***********

Ja sitten ne eiliset toko-agi -treenit. Meidän lisäksi paikalla oli vain Paula ja Jami, joten rauhallista oli.

Tomera teki aluksi ne kaukot, jotka menivät ihan hyvin, sitten harjoiteltiin seisomista niin että liikun itse (edelleen pitää itse pysähtyä käskyä annettaessa), vähän seuraamista (keskittyminen oli vähän niin ja näin), luoksetuloja (loistavat, ja se jää hurjan hienosti pitkänkin matkan päähän istumaan!), noutoa (pitkä matka, räjähtävä vauhti ja suora palautus ;-)) sekä hyppyä. Hyppyä otettiin poikkeuksellisesti namin kanssa, ja Tomppahan oli molemmilla kerroilla juoksemassa hypättyään lelun perään. Tosi hienosti se kyllä hyppää pelkällä käskyllä perusasennosta, ja namin kanssa voidaan varmaan kohta jo alkaa harjoittelemaan seisomaan jäämistä.

Kolmannella treenipätkällä otettiin Tomskun kanssa putkea. Putki oli tällä kertaa normaali "läpinäkymätön", ja sen toisessa päässä oli pienen pieni mutka. Pari kertaa otettiin se, ja kerran Tomera lisäksi karkasi lelunsa kanssa putkeen. Onpas siitä tullut kiva juttu! Jo tokoillessa se kävi pari kertaa toiveikkaana kurkistamassa toisessa päässä olleisiin mutkaputkiin, mutta ei onneksi mennyt niihin kun niissä ei ollut painoja päällä.

Kokeiltiin Tompan kanssa myös ekaa kertaa puomin alastuloa, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Pitänee kysyä viisaammilta ensin neuvoa miten se kannattaa aloittaa, ettei sählätä turhia. Nostin Tomskun pari kertaa alastulolle, ja koitin saada sen namin kanssa säällisesti alas, mutta hetihän se loikkasi sieltä sivusta alas.

Huimalle otettiin ne vakiot - luoksetuloa ja kaukot. Huima oli taas vaihteeksi niin tohkeissaan, että ei kyennyt pysähtymään luoksetulossa millään. Kahden läpijuoksun jälkeen otettiin ihan läheltä, ja sitten pidemmältä matkalta uudelleen. Kaukot otettiin lopuksi, ja siinä vaiheessa Huima taisi olla jo vähän mahakipuinen kun ei oikein keskittynyt ja näytti vähän väsyneelle. Muista liikkeistä otettiin seuraamista ja liikkeestä istumista, eipä niissä sen kummempaa.

Toisella pätkällä paikkailtiin eilisiä kontaktijuttuja. Ensin mentiin A:lta puomille - ei ongelmia. Sitten mentiin keinu, jossa tuli loppupäässä vähän tuhraamista, mutta ihan ok. Toisella keinukerralla tuli sitten stoppi, ja piti käydä välillä A:lla ja puomilla ottamassa vauhtia. Sen jälkeen keinu sujui, vaikka Huimaa selvästi arvelutti. Lopuksi otettiin vielä A ja putki, ja lopetettiin niin että oli kivaa.

Jamin kanssa paikallamakuu sujui aika hyvin, pari kertaa Jami piippasi, mutta ei niin että olisi tarttunut Huimaan. Vähän Huima haisteli, mutta se näytti olevan ihan "oikeaa" haistelua, eikä sijaistoimintoa, joten ei ihan yhtä paha juttu... Aikaa kolme minuuttia, koko aika piilossa ja hiljaa.

Kivat, rennot treenit. Tomeran luoksetulo, hyppy ja nouto olivat huiput, Huiman hommissa olin tyytyväinen paikallamakuuseen ja kontaktiesteisiin.

Saas nähdä milloin Huiman kanssa päästään seuraavan kerran treenaamaan, tassuhaava näytti sen verran pahalle, että paraneminen taas kestää. Vaan eipä tarvitse sitten jännittää agilitykisoja, joihin piti mennä puolentoista viikon päästä sähläämään.