Koirat pääsivät taas tänä viikonloppuna vanhuksia ilahduttamaan, ja niin kai se on, että totuuden kuulee lasten ja vanhusten suusta? Kuultiin nimittäin semmoinenkin arvio, että Huima on käynyt niin kovin pieneksi ja kurjaksi Yllättynyt.

Hmm – ja kun minusta on viime aikoina tuntunut että Huima on elämänsä kunnossa! Voiskohan sittenkin olla, että Tomerasta on tullut suuri ja komea? Cool

Lapset ja vanhukset ovat teettäneet myös sen, että tänään (vihdoin!?) opetin Tomeran antamaan tassua – sitä kun on siltä vaadittu kauan ja hartaasti. Nyt, hyvä yleisö – Tomera osaa sanoa päivää!

Tomppa pääsi myös jälleen kokeilemaan kaverikoiran lahjojaan, kun käytiin yllätysvierailulla 92-vuotiaalla Esterillä. Kyllä olin pienestä (tai siis suuresta Nauru) ylpeä, kun käyttäytyi niin hienosti. Tapojensa vastaisesti Tomsku ei yhtään höseltänyt, vaan oli hirveän rauhallinen, kiltti ja tottelevainen. Namit kerjättiin istualtaan ja rapsutukset otettiin vastaan rauhallisesti (paikat piti myös tietenkin tarkastaa huolellisesti). Hyvä Tomsku!

Paluumatka kyläreissulta ei käynytkään ihan yhtä hienosti, Tomera nimittäin koki elämänsä pahimman järkytyksen kun se näki kaksi pikkupoikaa laskemassa pulkkamäkeä. Päättämätön Poikia ja pulkkia piti haukkua vimmatusti vielä ihan lähelläkin, eikä yhtään auttanut asiaa vaikka jäätiin vähäksi aikaa juttelemaankin poikien kanssa. Muutama lasku ihailtiin, muttta homma ei käynyt Tomeran mielestä yhtään vähemmän epäilyttäväksi.

Lauantaina Tomppa pääsi myös ekaa kertaa elämässään jäälle juoksemaan, kun käytiin katsastamassa onko mökki vielä pystyssä. Huima jäi rantakiville, se ei vahingossakaan laskenut edes yhtä varvasta jäälle. Onkohan se fiksu vai kauhea pelkuri? Tompalla oli sitten hauskaa Huimankin edestä kun se loikki ympäriinsä ja piehtaroi vanhojen pilkkiavantojen päällä. Jääreissun jälkeen piti vielä viedä molemmat koirat pellolle, että saatiin Huimastakin pari kuvaa kun aurinko paistoi pitkästä aikaa niin hienosti.

Jeee!!


Mitä? Kuka? Minäkö?

 

Tomppa laukkaa kohti keräjäkalliota, jossa noidat ovat muinon kohdanneet tiensä pään:

Istu!

...vapaa! Kummalla on nopeammat refleksit?

 

Sunnuntai-aamuna käytiin moikkaamassa Leimua, harmi vaan että auringosta ei ollut enää tietoakaan:

 

Mä olen niin pienoinen, pienoinen aivan, sä suuri ja voimakas... Tomera tunkeutui Leimun auringonkukansiemen-apajille:

 

 

Luppakorvien sukua. Kovassa vauhdissa (ja vähän hitaammassakin) Tompastakin tulee luppa.

Tomeran runko on vielä kovin kaita, toisin kuin näillä bulldog-rotuisilla koirilla (lentävä objekti on mätä omena):

 

 

 

 

Huimasta ei ole todistusainestoa taaskaan – se vietti aamupäivänsä veneen alla. Ilmankos se onkin niin kurja ja näivettynyt.