Tänään oli taas normaalinhankalat agilitytreenit  viimekertaisen vähän helpomman harjoituksen jälkeen. Radalla oli kahden putken ja renkaan lisäksi taas pelkkiä aitoja. Tänään oli myös niitä meille kauhean vaikeita takaakiertoja, joista ensimmäisen pystyi kyllä kiertämään sillä että jätin Huiman lähtöön ja menin itse sen toisen, takaakierrettävän aidan taakse.

Huima palkattiin jälleen ensimmäisellä startilla pelkästä ensimmäisestä aidasta, mutta luulisin että hyppy- käskyn vaihtaminen tule-käskyyn ihan oikeasti auttoi jämähtämisongelmaan, niin kummalliselle kuin se kuulostaakin. Sitten kun piti lähteä tekemään koko rataa, Huima piti ottaa vastaan ja kääntää se 90° kulmaan aidalle, mutta eihän se mihinkään kääntynytkään. Toisella yrittämällä jäin koutsin ohjeesta seisomaan rintamasuunta Huimaan päin, ja selvittiin siitä sitten jotenkuten eteenpäin.

Toinen paha paikka meille oli sitten se takaakierrettävä aita, josta selvittiin vasta kolmannella yrittämällä. Näitä pitäisi varmaan ihan oikeasti harjoitella, mutta kun ollaan niin saamattomia.  

Toisella kierroksella tehtiin sama rata toisin päin, ja kun eka kerta sössittiin loppumetreillä (ohjasin väärälle aidalle, ja siinä olisi ollut taas se pahuksen takaakiertokin), niin sen jälkeen kun ope näytti meille helpomman ohjauskuvion, selvittiin siitäkin. Mitenköhän sitä oppisi itsekin kehittelemään noita hienoja ohjauskuvioita?
Vaikeat treenit oli siis taas kerran, mutta lohdutuksena kykenin juuri ja juuri korjaamaan omia ohjauksiani niin, että selvittiin paikkauksista suht kunnialla.

Huima oli taas ihan loistava, ja kun molemmilla radoilla oli pitkä loppu- ja alkusuora (tai kaarihan se oli), niin päästiin vähän nauttimaan vaihteeksi vauhdin hurmastakin. Noissa rusettikuvioissa kun ei millään ihan huippunopeuksiin päästä.
Pinnistelyistä huolimatta tosi kiva ja hyödyllinen treeni!

Treenien päälle käytiin vielä Huiman ja Nuutin kanssa kiertämässä hiittirata, ja voi että meillä oli rauhallinen lenkki! Hmm... mistähän olisi johtunut? Valittelin vähän kun urokset eivät vielä yhtään ymmärrä Tomeran tyttöyttä (Teppo vähän ärhenteli sille viikonloppuna), mutta P-nella ei ihmetellyt sitä yhtään, kun Tomera kerran on niin nulikka. Olipa aika osuvasti yhdellä sanalla ilmaistu luonnekuvaus Tomskusta.

*************

Tomppa on saanut tehdä nyt urakalla noutokapulan nostoharjoituksia. Ostin sille ohuemman noutokapulan, Huiman pienemmässä kapulassa kun on niin paksu keskiosa, että sitä ei taida olla kovin kiva pitää suussa. Ruokakuppitreeni on vähän liikaa Tompalle kun se ei kykene miettimään mitään muuta kuin sitä ruokaa, mutta nameilla menee ihan hyvin. Pitää vaan taas panna jäitä hattuun ja varoa hinkkaamasta liikaa.

Huiman mieliksi koitettiin tehdä eilen Tompan noutotreenin päälle molempien kanssa yhtä aikaa asennonvaihtoja. On se Huima aika kumma tyyppi – se ihan taatusti tietää mitä istu, seiso ja maa tarkoittavat, mutta niin vain se apinoi Tomeraa, jolle ne sanat eivät suinkaan ole vielä varmoja. Huima otti ensin oikean asennon, katsoi nopeasti mitä Tomera tekee, ja teki itse perässä väärin. Voi elämän kevät näiden kanssa.

Tänä aamuna meille kävi jälleen kerran nolosti. Huimalla on valtuudet juosta portille odottamaan kun ollaan lähdössä aamupissalenkille, ja tänä aamuna mitään ajattelematta laskin sinne myös Tomeran. Vaan heti kun olivat portilla, huomasin että tietä pitkin tulee bokseri emäntänsä kanssa (meidän tiellähän ei ikinä kulje koiria...). En arvannut mennä itse lähemmäs, vaan huusin Huimaa takaisin, ja pienen miettimisen jälkeen molemmat tulivat. Bokseri ohitti portin, ja sai Tomeran innostumaan uudelleen. Sinnehän se sitten meni, tielle bokserin perään, mutta eipä uskaltanut mennä viittä metriä lähemmäs vierasta koiraa. Kun se ei huutamalla tullut takaisin, oli pakko lähteä perään, ja kun Huiman kanssa lähestyttiin niin Tomera uskaltautui jo metrin päähän koirasta esittelemään kaikki houkuttelevimmat leikkiinkutsunsa. Bokseri vaan tuijotteli ylvään näköisenä (taisi olla vähän vanhempi uros), ja kun käännyttiin Huiman kanssa toiseen suuntaan portilta, Tomera hyppelehti perään. On se vaikea muistaa, että toinen noista koirista on nulikka.

***************

Eilen katselin vanhoja Tomerasta otettuja kuvia, ja aloin ihan tosissani ihmettelemään miksi sen silmät on niin kummallisen näköiset. Olen sen ennenkin huomannut, mutta en ole sen kummemmin asiaa mietiskellyt kun silmät eivät kutia eivätkä rähmi. Tompan silmät näyttävät ihan napolinmastiffin silmille, sisänurkan "sisäluomi" (tai mikä kumma se on?), on usein aika paljon näkyvissä, ja kun se verestää, niin silmät näyttävät välillä aika pahoille. Onkohan sen luomet roikkuvat, silmäkuopat liian isot :-O, vai onko se luomi tai mikälienee vaan tavallista enemmän silmän päällä? Tässä tuhruisessa kuvassa se näkyy aika hyvin: