Koiraurhiksen vuorolla olikin tänään tungosta, kun meitä oli peräti viisi treenaajaa paikalla. Tomerasta huomasi heti, että häiriötä on enemmän, varsinkin kun toisen puoliskon agilitytreenitkin kuulostivat tavallista äänekkäämmille. Ei Tomerasta ihan korvatonta tullut kumminkaan, saatiin aika hyvin naksuteltua perusasentoja, lennosta seuraamista ja maahanmenoja. Pari ekaa minuuttia Tomera tahtoo hötkyillä enemmän, mutta alkaa sen jälkeen keskittyä paremmin.

Rudy oli pitkästä aikaa myös hallilla, ja aloitettiin tekemällä sille tunnari. Huima oli häkissä, joten laitoin Tomskun siksi aikaa seinään kiinni. Tomera odotteli oikein nätisti siihen saakka, kun Rudy saapui - sen jälkeen se muistutti enemmänkin haukkuvaa rodeohevosta. Onhan se nyt vähän liikaa kun leikkikaveri saapuu haukkuen areenalle, ja itse on häijysti kytkettynä seinään.

Huima aloitti tänään liikkeestä istumisilla, ja sen jälkeen otettiin paikallamakuu. Huima oli vähän liian kierroksilla boksissa odottelun jäljiltä, enkä saanut sitä oikein rauhoittumaan. Niinpä se sitten vinkuikin paikallaollessa, tosin en tiedä kumpi oli pääsyyllinen kolme ja puoli minuuttia kestäneeseen vinkukonserttiin, Sissi vai Huima. Ainakin Huima säesti ihan kiitettävästi. Ei se muutenkaan kauhean tyytyväiselle näyttänyt, mutta onneksi pysyi sentään paikoillaan. Paikallamakuun jälkeen otettiin ne hommaan kuuluvat sivulla istumiset, ja vaihdettiin sitten eläintä.

Yllättäen Tomeraa ei kauheasti haitannut Rudyn läsnäolo enää tehdessä, se keskittyi yhdessä puuhaamiseen ihan kohtalaisesti. Uskaltauduin jopa päästämään sen irti Rudyn paikallamakuun aikana, tosin ei tullut mieleenkään siinä kohtaa palkata Tomeraa lelulla. Päättämätön  Toisen pätkän puuhina meillä oli putkea ja keppejä. Putki meni ihan niin kuin arvelinkin, eli pienellä käden viittauksella Tomera kipitti tottelevaisesti putkesta läpi. Toisessa päässä odotti sitten verilättytarjoilu, ja molemmat oltiin oikein tyytyväisiä. Kolme toistoa otettiin, seuraavalla kerralla saadaan varmaan jo vähän venyttää putkea pidemmäksi. En sitten tiedä onko yhtään fiksua yhdistää toko- ja agilitytreenejä..?

Kepit menivät miten kuten, eikä niitä oikeasti varmaan edes kannattaisi opettaa tuolla "vanhanaikaisella" houkuttelutyylillä. Mutta kun ei malta olla opettamattakaan.

Lopuksi otettiin vielä pieni paikallamakuu-yritelmä. Vähän oli turhan paljon häiriötä kun hallin toiseen päähän alkoi tulla seuraavat treenaajat, ja agilityihmiset melskasivat aidan takana. Tomera käänteli päätään aina siihen suuntaan mistä kuului mielenkiintoisimmat äänet, ja kerran se ehti nousta puoli-istuvaan asentoon ennen kuin ehdin hätiin. Aikaa oli ehkä hurjat puoli minuuttia, ja matkaa kaksi metriä.

Huima pääsi vielä tekemään A-noutoa (2 x kiertäen takaisin, kolmannella ok), vähän askelsiirtymiä ja seuraamista naksulla (paikka parani molemmissa!) ja luoksetuloa (eka takapalkalla, toka heittämällä: tosi hyvät). Lopuksi Kaisu teki Huimalle vielä tunnarin, ja vaikka ei olla otettu sitä varmaan puoleen vuoteen, se meni oikein hienosti. Huima vaikutti odotellessa tosi kärsimättömälle, mutta malttoi silti haistella kaikki kapulat rauhallisesti läpi ennen kuin otti varmasti omansa. Hyvä Hui!

Treenien päälle käytiin vielä pienellä lenkillä Rudyn kanssa. Huiman olisi pitänyt päästä tällä kertaa Tomeran sijasta astumaan Rudy, ja Tomeran piti päästä painimaan Rudyn kanssa. Oli siinä poikaparalla vientiä.

*********************

Koirien tarhailusta taitaa tulla oikeasti ongelma. Porontaljan kävi niin kuin ajattelinkin, eli huonosti. Talja oli vedetty päivän aikana kopista ulos ja siitä oli irrotettu ämpärillinen karvaa. Viskasin sen tänä aamuna takaisin, mutta eiköhän sitä odota sama kohtalo. Huima palelee jos kopissa ei ole lämmikettä, mutta kun mikään lämmike ei siellä näköjään nyt kauaa pysy. Tänään jätin Tomeran iloksi tarhaan kaksi hyvin syötyä luuta jos se vähän hillitsisi taljanrepimishaluja. Saas nähdä onko Huima vielä hengissä kun menen kotiin.