Aamulenkki oli tänään järkyttävä – molemmat koirat (Tomera tietty etunenässä) olisivat olleet kovin menevällä tuulella. Kostautuu näemmä heti, jos edellisenä päivänä ei ole ollut puuhaa.

Aamutokoilut sen sijaan sujuivat järkyttävän hyvin. Huima sai toimia ensin noudon mallikoirana, ja teki kaksi näyttävää ja nopeaa noutoa joita Tomera ihasteli silmä tarkkana.  Päälle leikittiin, ja ensimmäistä kertaa Tompaltakin meni hermo kun joutui vaan katselemaan mummun pitäessä kivaa.

Tomera aloitti myös noudolla. Kaksi toistoa niin, että heitin kapulan, annoin sen pysähtyä, irroitin otteen valjaista ja annoin Tompan istua vähän aikaa paikallaan ennen käskyä. Hyvin se malttaa siihen nähden mikä into ja vauhti sillä on! Palautukset on nopeat ja suorat ainakin niin kauan kun itse seison heiluttelemassa lelua.

Pitkästä aikaa otettiin myös luoksetuloa. Jälkeenpäin huomasin että tähänkin saa helposti tehtyä koiralle valmiin kaavan jos on niin hölmö että tekee aina samalla lailla, niin kuin me näemmä nyt tehdään – eli ensin suora, ja sitten perään pysäytys.

Ekalla kerralla Tomppa jäi hienosti odottamaan ja tuli vauhdilla. Toisella kerralla se varasti siinä vaihessa kun käännyin seisomaan ja kehuin sitä istumisesta. Kolmannella kerralla kävelin ensin muutaman metrin poispäin ja palasin välillä palkkaamaan,  enkä enää kehunut sitä välissä,  vaan kutsuin suoraan luokse ja puoliväliin sitten pysäytys pallolla. Päälle leikittiin kahdella pallolla – sen se osaa hyvin, kunhan ei vahingossa anna sille niitä molempia yhtä aikaa.

Voi jospa Tomeralle saisi jatkossakin tämmöisen fiilarin päälle treenatessa! Vaikka se oli revetä innosta, se malttoi kuitenkin keskittyä hyvin. Perusasentoon se tuli reippaasti; näemmä jo vähän tietää että siitä saattaa seurata kaikkea kivaa.