Blogi alkaa pahasti toistaa itseään, mutta nyt näyttää kyllä vahvasti siltä, että talossa on yhden jänis- ja metsäkanalintukoiran lisäksi metsästyksen moniosaaja. Aamulla huomasin, että terassin ovi oli jätetty edellisen lähtijän jäljiltä selkosen selälleen. Tomera olisi varmaan malttanut pysytellä sisätiloissa, ellei olisi bongannut lintulaudalta oravaa. Sinne meni, ja kun ei oravaa saanut kiinni, lähti sitten paremman puutteessa jäniksen jäljille. Siinä vaiheessa kun sain kamppeet niskaan ja itseni ulos, vastaan hölkötteli jänis vanavedessään räksyttävä pystykorva. Vartin verran Tomppa suhaili metsässä edestakaisin ennen kuin malttoi tulla takaisin. Vastaanotto ei ollut kovin suopea, seuraavan puoli tuntia pentu sai ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä) kertaa kokea millaista on tulla potkituksi porukasta pois. Tästäköhän tää nyt alkaa.   Ovet kannattaa varmaan ainakin pitää jatkossa kiinni (ja varsinkin jos sattuu olemaa 13. päivä ja perjantai).

Aamutokoiluja ei sattuneesta syystä tänään tokoiltu, eilen tehtiin sentään jotain. Huiman kanssa näytään tahkoavan nyt vain niitä kaukoja ja luoksetuloa, ja kohta varmaan huomaan sen unohtaneen kaiken muun...  Kaukot tehtiin namipalkalla ilman purkkia, ja kun ne voi heittää huomaamattomammin kuin purkin, se luuli joka kerran että takana on palkka, vaikka ei aina ollutkaan. Hyvin meni siis, tosin tuo seisomasta maahan edistää edelleen. Myös luoksetulo oli aika hyvä, ei kylläkään tehty täydeltä matkalta. Tunnarille Huima varasti omin lupinensa kun touhusin välillä muuta. Etsi hyvin, mutta oli vielä vähän epävarman oloinen. Toi kuitenkin oikean, ja näköjään tykkää hommasta.

Tomera seurasi ensin vähän. Pomppiminen ei ole vähennyt yhtään, ja jos koittaa tehdä yhtään pidempää pätkää se joko alkaa edistää tai sitten loittonee reidestä. Pitää vaan hillitä itsensä ja tehdä sen mukaan minkä se kestää. Avo-kaukot ihan läheltä, ok, ja voi-kaukot liikeratana tyhjällä kädellä.

Tunnaria on tehty tässä välissä pari kertaa hankeen piilottamalla (hajuttomien taakse), ja kerran se etsi kapulakasasta omansa – tuurilla? Nytkin koitin vetää mutkat suoraksi ja laitoin pari kertaa kapulan kasan takimmaiseksi, ja Tomera koitti mennä kaivamaan lunta kapuloiden takana.   Kun näytin sille kapulakasaa, se otti ensin omansa, mutta alkoi sitten härkkiä muitakin ihan ilman ajatusta. Olisikohan sillä silti jo pienen pieni aavistus mistä on kyse? No, nyt jatketaan jonkin aikaa piilotushommia – ainakin ohessa.