Tomeran juoksuja ei näy eikä kuulu, vaikka muutaman kuukauden nuorempien pikkuserkkujenkin kiimat on jo täydessä vauhdissa. Tulin siihen tulokseen, että Tomppa-paralla on identiteettikriisi – kun on pojan nimi niin ei voi juosta! Vakuudeksi Tomsku on vielä kasvattanut tuhdin leukaparran, mikä näyttää varsinkin kuuraisena aika hassulle ja miehekkäälle.

Punkkien takia ollaan vietetty vähän hiljaiseloa, mitä nyt Tomera kävi viikonloppuna esineruudussa hukkaamassa yhden esineen niin, että sitä ei ikinä löydetty. Aika taitava. Olo alkaa kyllä olla jo ihan mökkihöperö kun ei päästä ihmisten (ja koirien) ilmoille.

Tokoiltu ollaan puolen minuutin pätkissä silloin kun on muistettu, eli harvemmin. Ja sekin vähä joko sisällä tai omalla pihalla. Noutokapulan tuonti pihalla alkaa sujua Tompalta aika hyvin, sisällä se sen sijaan ei oikein haluaisi ottaa paikallaan lojuvaa kapulaa suuhunsa. Perusasentoon se tulee paikoin mukavan vikkelästi, samoin seuraamisessa on aika hyvää yritystä kunhan se vaan malttaa keskittyä. Sisällä ollaan tehty varovaisia paikallamakuita yhdessä Huiman kanssa, ja rauhallisesti ne malttavat sisällä maata vaikka olisin piilossakin.

Nopeampaa lelun palautusta ollaan vähän koitettu myös opetella, ongelmana on vaan se, että Tomsku haluaa itselleen ihan kaikki lelut, ja heti. Jos se tulee hakemaan kädessä olevaa lelua, se ei suinkaan vaihda sitä omaansa, vaan nappaa suuhunsa kummatkin. Samoin pallon kanssa; ensin se koittaa mahduttaa kitaansa molemmat pallot, sitten se ottaa toisen, ja kun toinen putoaa suusta, se ottaakin sen, ja niin edelleen ja niin edelleen. Tätä se voi jatkaa aika kauan, koittaen aina välillä jos saisi sittenkin otettua molemmat pallot suuhunsa yhtä aikaa.

Tänään käytiin koirakylpylästä hakemassa lasti siipiä ja muita herkkuja, ja paikka oli positiivinen yllätys. Oikein siisti ja kiva paikka – eikä haissut yhtään märälle koiralle. Tulipa taas mieleen että olisi kiva viedä Huima ja Tomppakin kokeilemaan...