Kotona ollaan taas! Suuret kiitokset ajorupeamasta Taikarumpulan isännälle, matkamittariin kertyi vajaan viikon aikana melkein 2500 kilometriä. Takaluukussa reissasi viisi koiraa.

Reissu oli jälleen upea, vaikka Huima ja Tomera eivät kisaan tai testiin osallistuneetkaan. Raanujärven "mökin" 240 neliötä riittivät mainiosti kahdeksalle porokoiralle ihmisineen, ja aika monta makuuhuonetta jäi vielä tyhjäksikin. Kiva kun saatiin vuokrattua aidan läheltä kokonainen hotelli, ja vieläpä pilkkahintaan. Matkaseuralaisetkin menestyivät karkeloissa hienosti, Nasti oli lauantain kisan neljäs (ja tarjosi porukalle iltajuhlat kuohareineen), ja Taikarummun Ronja sai sunnuntain testissä KP:n.

Mökki sijaitsi Raanujärven rannalla ihan porotilan naapurissa. Joka aamu 170 poroa marssi järven yli erotusaidalle syömään, ja illalla sitten taas takaisin. Vaellus kesti kumpaankin suuntaan pari tuntia, kun porot kulkivat verkkaisesti omissa pikku ryhmissään nauhana järven poikki. Kahtena aamuna käytiin koirien kanssa erotusaidalla ihmettelemässä vapaana kuljeskelevia poroja, eivätkä ne häiriintyneet meistä juuri ollenkaan kun koirat olivat hiljaa ja rauhallisesti. Tomera ei ensimmäiselläkään kohtaamisella noteerannut poroja juuri miksikään, taisi olla vaan sitä mieltä, että tottahan Lapissa poroja on. Kummallista sen sijaan oli se, että Huimakin malttoi katsella poroja ihan hiljaa. Isäntä kertoi vanhoja juttuja poroista ja porokoirista, ja tunsipa vielä Tomeran isänkin – tai siis isäntäväen. Onneksi meidän koirat käyttäytyivät hienosti koko loman ajan – ennen joulua jotkut vierailleet koirat olivat käyneet aidassa tappamassa viisi poroa.

Testissä ja kisassa oli myös Tompan siskonlapsia, äiti ja isoisä, ja suvun menestys oli mainio. Saas nähdä mitä Tomppa omassa testissään tulevaisuudessa tekee jos sinne saakka joskus päästään – liekaporoa ihan läheltä näyttäessä se keskittyi enimmäkseen kakansyöntiin, vaikka malliksi porolle toki pari kertaa tomerasti haukahtikin. No, ainakaan se ei ole turhan räyskyttäjä, eikä pelännyt sarvipäätä tippaakaan.

Omat velipojat olivat sitten poronkin edestä pelottavia. Perjantaina tavattiin Raiku-veli, ja lauantaina sekä Raiku että Benne. Tomera pelkäsi niin että häntä kiertyi tiukasti mahan alle, korvat painuivat linttaan, ja sitten pitikin käydä hampaat irvessä päälle. Hyökkäys on Tomeran mielestä paras puolustus, vaikka pojat olivat kyllä ihan kilttejä eikä niille olisi tarvinnut yhtään kiukutella. Raikun kanssa Tomppa alkoi aika nopeasti tulla juttuun, kunhan huomasi että ei se veli sittenkään kovin vaarallinen taida olla. Onkohan Huima kertonut Tomskulle, että nuoriin kolleihin ei ole luottamista? Huima tapasi myös lauantaina vanhan heilansa Aihkin, eikä sekään tapaaminen kovin sydämellinen ollut...

Paimennuspaikalla Tomppa oli onneksi oikein reipas, ja sunnuntaina se sai katsella vähän testiäkin. Enemmän sitä kyllä edelleen kiinnosti poronpapanoiden mussutus, mutta Ronjan hienon KP-suorituksen se kyllä tiirasi aidanraosta aika tarkkaan. Hieno pentu – ei yhtään räksytystä tai muuta huonoa käytöstä. Hymy Siinä aidalla seistessä Tomera tuli valituksi saksalaisen Dogs-lehden kuvauksiin, ja käytiin hyppyyttämässä lumihangessa yhtä dominoa, yhtä riistaa, ja yhtä mustaa porokoiraa saksalaiselle kuvaajalle. Nuori riistanarttu vähän irvisteli Tompalle, mutta ei Tomppaa tytöt pelota, joten se ei ollut huomaavinaankaan mokomaa.

Tomeralla oli reissussa matkaseurana pikkuserkku Oona. Koska Oona oli porukan pienin, Tomera säästyi aika monelta isomman koiran opetustuokiolta, kun taas Oona pyöri lumihangessa useampaan otteeseen. Ei sitäkään kukaan kovin kovasti komentanut, tosi rauhallista oli seitsemän nartun – ja yhden kukon tunkiolla – yhteiselo. Jokusen kerran pienimmät ottivat yhteen, ja kerran Huima Louhin kanssa, mutta kun tilanteet menivät ohi, ei mitään kyräilyä jäänyt päälle. Sunnuntai-iltana koko joukkio retkotti umpi-unessa tuvan lattialla, ja pennut pääsivät vielä yöllä makkaranpaistoon nuotiolle.

Porokisojen seuraamiselta jäi aikaa myös vähän hiihdellä ja kävelylenkkeillä, ja poroista huolimatta koiria pystyi hyvin pitämään irti. Huima tosin vaati vähän enemmän valvontaa, mutta sekin ystävällisesti pysyi aika hyvin hollilla. Maanantaina käytiin vielä näyttämässä pikkukoirille tunturimaisemaa Ylläksellä, ja käveltiin Kesänkijärvelle lätynsyöntiin. Taitaa olla reissussa Tompalle vähäksi aikaa sulateltavaa. Cool

Mökkiläiset Louhi, Nasti, Huima, Kuura, Piiku, Metku ja Oona. Tomera katosi kuvasta alta aikayksikön.

Naapurit:

Porokuningatar Nastin juhlia vietettiin salissa, ja Huima pääsi unten maille tyylisohvalla:

Mummut Piiku ja Huima, ja lapsenlapset Oona ja Tomppa:

Kesänkijärven suksiparkin menopelit (Metku, Huima ja Tomera):

Kesänkijärvellä nähtiin kuukkeleita:

Kisapaikalla kiivettiin Vuoskuvaaran (?) laelle (Oona, Piiku ja Tomsku):

 

Pennut rökittävät yhteistuumin Metkua:

Nasti ottaa koppia lentävästä Huimasta:

Huima ja Louhi – tekemässä mitä?

Sulavaliikkeinen Tomera kera Louhin:

Sunnuntai-illan verkkaista tunnelmaa (edessä Nasti, Oona ja Tomppa, sohvalla Huima ja Piiku, nurkassa Louhi):

Poroja ja kisoja ei tullut kuvattua juuri tämän enempää. Joka vuosi joku koira jää poron jalkoihin:

Myy-äiti ja iso paha Raiku:

Kovin ei ole sisaruksissa samaa näköä:

Äiti hotkaisee pikku-Tomskun yhtenä suupalana:

Ylpeä naisväki ja nöyrä Raiku:

Veljekset kuin ilvekset jäykistelemässä toisilleen. Vasemmalla Benne, oikealla Raiku.

Äiti kouluttaa poikaansa:

...ja tytärtänsä:

Benne-veli:

Raiku ja Tomppa. Jos ei ole sukunäköä, täytyy ainakin liikehtiä yhdenmukaisesti:

Metku ja Tomppa viestiharjoituksissa:

 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...