Tänään käytiin pitkästä aikaa raviradalla otsalamppulenkillä. Uudessa lumessa näkyi paljon aika tuoreenkin näköisiä jänönjälkiä, mutta edes Tomera ei viitsinyt erikoisemmin piitata niistä, vaan spurttaili koko lenkin ihan lähistöllä. Ainoa hankaluus tänään oli radalle tipahdelleet säilöheinäkasat, kun Tomera tahtoo kiskoa niitä kitusiinsa kuin ahnein kopukka. Toinen sen intohimo on kakka, jota sitäkin lajia siellä on riittämiin – se on vaan vähän terveellisempää syötävää kuin heinätupot, jotka se ennemmin tai myöhemmin kumminkin oksentaa (matolle).

Oltiin menossa hiittilenkkiä juuri toiseen kertaan takakaarteessa, kun kuultiin yht'äkkiä suden ulvovan radan toisella puolella. Kohta ulvontaa kuului toisenkin kaarteen takaa, ja lopulta vielä meidän selustasta. Koirat jähmettyivät kuuntelemaan, ja emännnälläkin meinasi päästä pissat housuun. Meidät oli saarrettu!

Loppujen lopuksi tultiin koko porukka siihen tulokseen, että haukahteleva ulvoja oli viirupöllö. Sen verran mielikuvitus alkoi kumminkin laukata, että palattiin vähin äänin siihen suuntaan mistä oltiin tultukin. Tomppakin suhtautui ääniin samalla lailla kuin kotona kun huvitellaan kuuntelemalla netistä susien ulvontaa, eli kiipeämällä syliin. Aika kiva kun emäntä kelpaa Tomeran mielestä turvaksi susiakin vastaan.

Kotiin päästyä oli pakko vielä vähän kiusata koiria oikealla suden ulvonnalla. Huima alkoi ensin ulvoa mukana, ja Tomerakin päästi malliksi yhden ulvaisun. Niillä on muuten Huiman kanssa ihan erilaiset ulvomisäänet. Vähän aikaa ulvottuaan Huima alkoi ihan mahdottoman vahtihaukun, ja siinä sitä olikin sitten hiljentämistä. Täältä http://www.wolfpark.org/wolfsounds.html niitä löytyy, Huiman saa parhaiten mukaan numero 3.  On meillä halvat huvit.

Ne otsikossa mainitut pienemmät otukset onkin sitten taas luvattomia kyytiläisiä, eli nenäpunkkeja. Tomera alkoi harvakseltaan aivastelun Lapin reissulla, ja tänään aamulla se ryysti ensimmäistä kertaa. Sain onneksi huomiseksi Interceptorit eläinlääkärille, pitää taas myrkyttää molemmat koirat.

Aamusella tehtiin taas tunnaria. Huima nosti ensin väärän mutta korjasi heti. Tomera loisti taas (vai voikohan olla uskomatonta tuuria vaan): tehtiin sille ensin niin että maassa kapuloiden vieressä oli pari juustonpalaa nenänavaajina, ja toinen kerta perään ilman mitään apuja, ja molemmilla kerroilla Tomsku valitsi viidestä kapulasta sen omansa. Mikä lapsinero! Kohta mahdetaan palata tämänkin suhteen maan pinnalle, mutta nautiskellaan nyt vähän aikaa onnistumisen ilosta