Huima sai tänään todellista laatuaikaa kun jätettiin Tomera kokonaan agitreenireissusta kotiin. Tänään oli taas Juhan treenit, ja päivän teemana (ainakin meillä) oli sylikäännökset ja irtoaminen. Ensin mentiin rata kerran läpi ja todettiin että käännökset tökkii, ja että Huimaa pitäisi rohkeammin heittää esteille kauempaakin. Kepeillä tuli tehtyä turha haltuunotto, kun en luota yhtään siihen että Huima osaisi etsiä itse oikeaa keppiväliä. No ei kuulemma, jos en päästä sitä sinne. Huuto  Pöydältäkin lähdettiin vähän liian aikaisin.

Toinen kierros otettiin heti perään, ja  koitin paikata edellisen virheitä. Olisiko se nyt vähän sujuvammin mennyt – ainakin keppien lähtö meni paremmin, ja pöydälläkin maltettiin kyyhöttää tarpeeksi pitkään. Pujottelu oli tänään tosi tökkivää kun Huima ei taaskaan yhtään katsonut minne menee, vaan oli kontaktissa koko pujottelun ajan. Kuulemma voisi koittaa ohjata vasemmalla kädellä (siis keppejä mentiin vasemmalta puolelta). Pitää muistaa testata huomenna kun tänään ei ehditty. Puomin kontaktit menivät tänään sentään tosi hyvin.

Lopuksi jäätiin vielä Huiman kanssa jälki-istuntoon harjoittelemaan alun sylikäännöstä. Huima oli vallan innokas, vaikka tehtiin ainakin kymmenen toistoa, se vaan jaksoi. Olisikohan ollut kirjolohipullilla osuutta asiaan. Silmänisku Ensin koitettiin mennä niin, että oma rintamasuunta oli koko ajan samaan suuntaan kuin koirallakin olisi pitänyt olla. Väkisin koitin ohjata vastaisella kädellä, ja taas sorruin juoksemaan liian pitkälle esteen taakse. Lopulta Juha jäi taas kerran eteen seisomaan, ja hyvä etten sittenkin jyrännyt yli vaan. Päättämätön Sitten koitettiin vielä josko homma onnistuisi paremmin valssaamalla – ja menihän se – kamala kiire vaan tuli. Lopuksi kokeiltiin vielä niin kuin alunperin rataantutustumisessakin tein, eli peruuttamalla, ja se tuntui itsestä kaikkein luontevimmalta. Kun vaan luottaisi enemmän Huimaan; sille pitäisi antaa enemmän tilaa tehdä ja irrota, kun nyt liikun itse ihan kiinni esteissä ja koitan viedä sen perille saakka.

No, nyt oli kolmen viikon agilitytauko takana, että ehkä oltiin vähän ruosteessakin. Huimassa on muuten näemmä semmoinen kummallinen juttu, että se menee tasan sinne minne se ohjataan, aika moni muu koira olisi varmaan lopulta tuossa saman kuvion hinkkaamisessa oppinut jo että minne kuuluu mennä. Ei meidän Huima. Mutta ihanan reipas ja innokas se on!

***************

Sunnuntaina käytiin ihan vähän jäähallin parkkiksella tokoilemassa. Huima teki hienot kaukot tosi pitkältä matkalta, ja kelvollisen luoksetulon pysähdyksen (vähän hitaalla vauhdilla kyllä).

Tomera harjoitteli liikkeestä maahanmenoa (mikä oli ihan kateissa), vähän pelkkää seuraamista, ja kapulan nostamista. Paikka oli vieras, mutta ihan kohtuullisesti Tomppa keskittyi, vaikka sen välillä pitikin vähän kenttää nuuskutella. Uskaltauduin jopa pitämään sitä jonkun aikaa vapaana. Lopuksi otettiin vielä lyhyt paikallamakuu niin, että kävin auton takana piilossa.

Aamulla molemmat tekivät ruutua. Huima teki ensin lelulle, ja sitten kaksi kertaa kokonaisena liikkeenä. Ekalla kerralla se karkasi liian aikaisin seuraamaan, ja molemmilla kerroilla se tarvitsi kaksi käskyä ennen kuin meni maahan. Eipä olla muistettu tehdä tätä kokonaisena liikkeenä ollenkaan (?), eli ei ihme että vähän mietitytti. Meidän treenimetodi näyttää olevan se, että ei ole mitään metodia. Nauru

Tomeralla ruutu oli päässyt vähän unholaan. Ekalla kerralla se lähti hyvin lelulle (joka oli valkoinen pallo lumella eli ei kyllä kovin näkyvä), mutta tyhjään ruutuun lähetettäessä se tahtoi jäädä melkein ruudunmitan liian eteen. Otettiin sitten lähempää niin että heitin pallon kun sihtasi oikeaan kohtaan, ja lopuksi vielä lähetys lelulle. Pitää malttaa nyt vahvistaa tätä tosi paljon ennen kuin kokeillaan uudelleen tyhjää, tai ainakin pitää käydä näyttämässä sille ensin se keskikohta. Tässäkin lajissa Tomppa malttaa kyllä tosi hyvin odottaa lähtölupaa!

**************

Ja irtipitoraportti: Eilisellä hölkkälenkillä linkkitornilla molemmat olivat koko lenkin irti – ja molemmat koko lenkin hyvässä tallessa.Yllättynyt
Puolimatkassa Tomera vaan rökitti Huiman – osin varmaan leikin varjolla – mutta hyvin se kyllä hyppäsi selkään ja väänsi Huiman nurin tiukalla tassuotteella. Ja murinan kera, tietty. Ihme on, jos Tomera aikuiseksi päästyään tyytyy olemaan se kakkoskoira.