Aamulla aloitettiin tokoilu tekemällä molemmille tunnari. Huima aloitti, ja otti ihan muina miehinä yhtään haistelematta suuhunsa ensimmäisen kapulan joka kohdalle osui. Ei se sentään semmoista ole tehnyt pitkiin aikoihin! Toisella yrittämällä se sitten taisi muistaa mitä on tekemässä ja toi omansa.

Tomeralle tehtiin kolme toistoa: Ensimmäisellä kerralla oma syvemmälle hankeen hajuttomien taakse. Toisella oma vähän lumen peitossa, ja kolmannella ihan muiden joukossa ilman piilotusta. Paikka oli kaikissa sama, eli voi olla että se otti kapulan vain aina samasta kohdasta, mutta joka kerta se otti oman kapulan suuhunsa. Vikalla kerralla vaan en ehtinyt ottaa kapulaa Tomeran suusta, vaan se pudotti sen, ja kun pyysin nostamaan, se alkoikin nostella vääriä. Mikä moka. No, ei meidän tunnari nyt ehkä ihan vielä tähän kaadu .

Illalla hallilla Huima aloitti. Piti palkata sitä lelulla, mutta sepä olikin vaikeaa kun sitä ei meinannut saada millään pois siltä, ei edes namiin vaihtamalla. Sitten kun toiselta kentältä alkoi kuulua surkeaa vinkunaa, Huimalta meni vähän fiilarit (se on kyllä ihan yyber-herkkä tuommoisten suhteen!), eikä se enää juuri välittänyt leikkiä.

Tehtiin vähän seuraamista, askelsiirtymiä, pari liikkeestä istumista, ruutu namipurkille (pitkästä aikaa, juoksi vähän vinoon ensin) ja luoksetuloa (eka ok, toinen meni taas läpijuoksuksi jota kolmannella paikattiin. Syvä huokaus...). Hyppynoutoa koitettiin ottaa korkealla esteellä, mutta jo ekalla hypyllä Huima rämäytti päin. Se ei vaan jotenkin osaa laskea kapulan painoa mukaan hyppyyn jos kapula (tai hyppy) on yhtään isompi. Yhtään kokonaista suoritusta ei saatu aikaan, lopulta tehtiin paluuhyppyä niin että juoksin sen rinnalla. Päälle otettiin vielä A-noutoa, siinä ei ongelmaa. Lyhyt paikallamakuu piilossa, jossa se haukkui Taikan leikkimiselle (toinen syvä huokaus!).

Tomeran kanssa aloitettiin leikkimällä, ja sitä pitäisikin alkaa varmaan jotenkin rajoittaa. Se riehuu kuin raivopäinen, pomppii päin ja puree vähän muualtakin kuin mistä pitäisi. Kun liiat höyryt on päästelty, se sentään rauhoittuu.

Edelleen Tomera oli vähän keskittymiskyvytön, mutta ei sentään niin paha kuin viimeksi. Ja sen keskittymiskyvyttömyys on selvästi valikoivaa, kun ruutua tehdessä se oli vallan tarkkaavainen ja kärppänä perusasennossa ja hienossa kontaktissa. Ruutua ei oltu tehty pitkään aikaan, mutta hienosti Tomera osasi etsiä sitä vihjeestä ja nyt se tarjoaa jo seisomistakin. Sääli vaan että se pysähtyy jo enimmäkseen ekojen törppöjen edessä, mutta eiköhän me siitä päästä pian eroon (onkohan turhaa optimismia...). Nytkin se toisella käskyllä sitten siirtyi keskemmälle, mikä lie hahmotushäiriö?

Seuraaminen menee hyvin kunhan ensin tehdään imuttamalla, ja sitten vasta ilman namia. Perusasennon kontakti pysyy kentällä vain hetkiä kerrallaan. Kun on tottunut siihen että Huima on hanskassa ja kontaktissa yleensä ottaen koko ajan, tulee helposti painostettua Tomeraa liikaa silloin kun se ei ole tarkkaavainen. Ja vaikka hyvin tiedän että se ei taatusti johda mihinkään.

Hyppy oli vähän ruosteessa, ja kaiken kukkuraksi Tomsku karkasi kaksi kertaa Taikan luo (muita ei kentällä ollutkaan). Ennen se on tyytynyt laukkaamaan lelunsa kanssa itsekseen, joten en osannut olla tarpeeksi varovainen, mutta tänään se sitten meni ekan kerran häirköimään perille asti. Pitää koittaa ensi kerralla olla tarkempana ja lelu koko ajan hollilla.

*************

Kun kummallakaan ei ollut sen suurempia tokoilufiiliksiä, alettiin tänään vähän aikaisemmin agilityhommiin. Tekaisin nopsaan Tompalle "radan", jossa oli kaaressa ensin aita, sitten neljä keppiä, pussi, ja lopuksi putki. Kepit tökkivät aluksi kun en itse taas muistanut ohjata kädellä koukkaamalla (miten se onkin niin vaikea muistaa puuhaavansa eri koiran kanssa?), samoin pussi, jota ei olla otettu kuin kerran ennen. Pari kertaa tehtiin pussia ensin erikseen, ja sitten se alkoi taas mennä sujuvasti. Putkena oli tänään ekaa kertaa kokomusta putki, mutta se ei Tomppaa haitannut, väri kuin väri. Putki on Tompasta selvästi muutenkin tosi kiva, ja ihan kuin se osaisi jo vähän etsiä sisäänmenoa vähän vinostakin.

Uutena esteenä tutustuttiin tänään puomiin, joka käännettiin lattialle ilman jalkoja. Koitin ensin saada Tomeraa sinne namilla vetämällä, mutta onneksi P-nella koutsasi ja käski ripottelemaan koko puomin pituudelle nameja. Seuraavalla kerralla nameja oli vähemmän, ja kolmannella kerralla enää kontakteilla. Viimeiset kerrat juostiin puomin poikki hyvällä vauhdilla ilman nameja – nami tuli loppukontaktilla seisomisesta. Vähänkö taitava pentu.

*************

Lopuksi koitettiin vielä ottaa vähän kontaktiharjoituksia, kun Tomeralla ei ollut enää turhaa energiaa. No, energiat taisikin olla niin loppu, että eihän siitä edelleenkään tullut mitään. Tehtiin kuitenkin uhkarohkeasti vielä paikallamakuu, ja runsailla välipalkoilla se sujui sentään ihan hienosti, vaikka häriötäkin alkoi jo olla kun seuraavat tulijat touhusivat kentän reunalla.

Kun nyt muuten ei ole ihan kauheasti hurraamista Tomeran tokoiluissa, niin täytyy kehua sitä ainakin siitä miten hienosti se malttaa olla hallissa hiljaa. Tehdessä tai väliaikoina se ei hauku ikinä, ja seinässä odottaessaankin vain äärimmäisen harvoin (no harvoinhan se onkaan seinässä kiinni...). Toivottavasti jatketaan samaa rataa!

*************

Tomera on muutenkin kyllä aika hiljainen paitsi leikkiessään ja vahtiessaan. Tänään ihmettelin kun se vähän  piippasi (mitä se ei oikein ikinä tee), ja kun menin katsomaan, se taiteili sohvan käsinojalla katselemassa kun pupujussi söi siemeniä lintulaudan alla. Aika hyvät hermot, Huima olisi tainnut tuossa vaiheessa mennä jo lasista läpi.